Matkan varrelta halutaan jakaa muillekin kokemuksia, myös niitä huonojakin joita ei voi suositella. Tulemme käymään monenlaisissa paikoissa ja jos haluat vinkata jonkun kohteen niin laita etusivun kautta viestiä tulemaan.
2023 reissukokemukset:
Matkailutila Isojärven Lomakallio, Pomarkku
Tästä paikasta ei edes tee mieli kirjoittaa mutta koska haluamme varoittaa muita tästä paikasta, niin teimme tästä jutun.
Paikka sijaitsee Pomarkussa ja tänne päästäkseen joutuu ajamaan pitkän pätkän hiekkatietä keskellä metsää.
Kun pääsimme alueen portille, oli se tietenkin lukossa joten soitimme nettisivuilla olevaan numeroon. Numerosta vastasi vanhempi rouva joka ei leirintäalueen asioita (enää?) hoida ja opasti kävelemään oman talonsa vieressä olevaan toiseen taloon jossa nykyinen leirintäalueen omistaja asuu. Ovikello soitettiin ja meni hyvä tovi että isäntä pääsi ovelle, vissiin vaatteiden pukeminen vei häneltä aikaa. Kysyttiin josko yhdeksi yöksi pääsisi asuntovaunun kanssa alueelle leiriytymään, ja tämä ok. Kutsui sisään jossa leirintäalueen "toimisto" sijaitsi, eli asuntonsa kodinhoitohuone likapyykkikoreineen kyseessä. Tehtiin ilmoittautuminen ja maksettiin etukäteen. Sitten isäntä sanoi että esittelee paikat ja näyttää mistä voidaan paikkamme valita. Varoitti toki pehmeästä kohdasta alueella ja vastaili vähän lyhyesti esittämiimme kysymyksiin. Saimme valita kolmesta lähes vierekkäisestä paikasta mihin vaunun saisimme.
Päätettiin ottaa suht tasaisesta kohdasta paikka ja laitettiin vaunu paikoilleen asiaan kuuluvine toimenpiteineen. Syötiin vaunulla lounas ja hetki levättiin. Kissoilla mukavan leppoisa olla luonnon keskellä. Käytiin tutkimassa miltä huoltorakennuksessa näyttää. Keittiö oli hyvin alkeellinen, ei herättänyt kokkausintoja kummassakaan.No miltäpä suihku näyttää, mennäänpä katsomaan. Naisten puolella löytyy yksi suihkukoppi, oven aukaistuamme todettiin että juuei. Alaosa suihkun seinistä homeessa, valkoiset silikoni alaosassa hyvin täplikkäät. Vessakopit karut 70-lukulaiset, sentään vessanpyttyjen kannet päivitetty 90-luvun ah, niin ihanan mintunvihreisiin. Sentään toimivat kuitenkin.
Lähdettiin kavereiden luokse käymään ja jätettiin vaunu turvallisin mielin paikoilleen. Roskat sai samalla reissulla tiputettua roskasäiliöön.
Usean tunnin päästä palailtiin vaunulle, reteästi grilliruuat mukana. Pimeys jo sen verran laskeutunut että kännykän valossa kohti vaunun ovea mentiin. Ja sitten, silmämme osuivat rappusiimme jotka vaunun ovella olivat, ne olivat muuten kuivat, mutta joku läiskä siinä oli. Vitsillä heitettiin että olisiko joku kussut siihen. Sen verran häiritsi että tarkistettiin asia ja hitto vieköön, sehän oli kuin olikin ihmisen virtsaa!
Koitimme taas soittaa numeroon johon päivällä soitimme, ei vastausta. Lähdimme siis isännän talolle. Isäntä tuli ovelle ja kerroimme tapahtuneesta. Hoomoilasena isäntä vaan toteaa niin niin eikä edes pahoitellut tapahtunutta. Tästä nopea johtopäätös että lähdemme sitten samantien pois täältä kun näin vihamielestä sakkia on että pitää tulla kusemaan toisen kodin rappusille. Liekö kiukun syynä ollu musta vaunu vaiko sateenkaarevat asukit? Ei voi tietää mutta erittäin epämiellyttävä olo alueella oli emmekä suosittele ainakaan sateenkaariväelle kyseistä paikkaa, emmekä kyllä muillekaan jotka eivät halua homesuihkussa oleilla. Saimme sentään rahat takaisin, mutta pahoittelua emme saaneet missään vaiheessa. Joten meidän osalta tämä paikka saa jatkossakin pysyä kaukana meistä.
Herrasmannin leirintäalue, Lahti
Tuli isompi työkeikka Lahteen ja tämä oli mukavan etäisyyden päässä työmaasta.
Alueelle on helppo ajaa ja tulopäivänä oli mukava keli joka näkyi siinä että leirintäalueen välittömässä läheisyydessä olevalla uimarannalla oli paljon ihmisiä.
Saimme mukavan paikan joka on lähellä huoltorakennusta sekä vastaanottoa, josta myös löytyy ravintola. Tulojäätelötkin samalla nautittiin.
Vaunu meni näppärästi paikoilleen ja sähköt on jokaisen ulottuvilla rivin välissä. Auton sai mukavasti vaunun viereen parkkiin. Alueella on useita kausipaikkalaisia ja heidän vaununsa ovat reunamilla, vierailijat tulevat lähelle vastaanottoa alueen keskelle,nurmialustalle, ja kyllä täällä on nähty isompaakin kalustoa joten myös bussikaravaanarit ovat tänne tervetulleita.
Huoltorakennuksessa on siistit vessat ja useassa kopissa on myös suihku samassa, myös inva-wc suihkulla löytyy.Keittiö löytyy toisen oven takaa ja siellä on myös pesukone, siitä ei erillistä maksua ole, kuivaus hoituu omalla vaunulla. Keittiö itsessään on perussimppeli keittiö jossa voi keittää tai paistaa ruokansa, samalla astiansa saa tiskattua.Kaikki huoltorakennuksessa toimii mukavasti ja siisteyskin on hyvällä tolalla.
Saunat löytyvät rannalta. Samaan aikaan on siis sekä naisten että miesten sauna. Saunassa itsessään ei ole kuin yksi suihku saunatilassa, joten kainommat voivat tuota hiukan säikähtää. Ei hätää, sillä huoltorakennus on pienen kävelymatkan päässä, siellä voi suihkutella omassa kopissa lukkojen takana. Saunassa kannattaa olla uikkarit päällä niin pääsee suoraan saunasta uimaan. Laituri on hyvä ja tikkaat järveen ovat kunnolliset. Vesi ei hirveän syvää laiturin luona ole joten hypätä ei kannata, ainakaan pää edellä.
Kemssan tyhjennys onnistuu omassa kopperossaan ja kunhan muistaa käytön jälkeen huuhdella altaan, on paikka siisti seuraavallekin. Kädet saa pestyä tyhjennyksen jälkeen ja käsipaperiakin löytyy.
Roskikset ovat lähellä vastaanottorakennusta ja tuon rakennuksen takana on juomavesipiste, kaikki siis aivan ettenkö sanoisi käden ulottuvilla. Nälän iskiessä vastaanotossa toimiva keittiö tekee grillitasoista ruokaa, makkaraperunat ovat muhkeat ja paikan nimikkoannos sisältää sekä makkaraa että kanaa, joka oli oikeata kanan rintafilettä, ja vielä ranut niin kyllä lähtee isompikin nälkä noilla.Janon iskiessä löytyy limusta aina väkeviin asti juomaa ja terassilla kelpaa auringon paisteella nauttia elämästä.
Kaiken kaikkiaan ollaan oltu erittäin tyytyväisiä Herrasmannin leirintäalueeseen. Paikka on järven rannalla, joka muuten on lapsiystävällinen, pitkälle matalahko hiekkaranta. Sijainti on mainio, lyhyt matka kauppaan ja liikekeskus Karisma on myös aivan kiven heiton päässä.
Metsä-Nummelan tila, Loppi
Tänne päädyttiin kun oltiin matkalla Eurasta Loviisaan, osuu vähän reitin puoliväliin.Tie perille pienenee koko ajan mutta on ajamisen väärtti kun perille pääsee. Vinkkinä annettakoon että ajakaa koko ajan asfalttitietä, se hiekkatie ei ole hyväkuntoinen.
Tämä paikka on vanha maatilan pihapiiri ja matkaparkki-alue on peltoalueilla, toinen hieman kumpuileva ja toinen tasaisempi. Valitsimme kumpuilevan alueen.
Sähkötolppa on selkeällä kohdalla ja laitettiin vaunu sähkön perään. Kissoille maisema oli varmasti mieluisa sillä ikkunasta näkyi metsäänpäin, lintuja ainakin näkyi.
Hyvin näppärällä etäisyydellä on uudenkarhea wc-rakennus, vessat ovat kuivikevessoja. Samassa rakennuksessa on myös keittiö jääkaapilla varustettuna käytössä. Saunarakennus on omansa ja vesipiste on näiden keskellä.
Meillä kävi pienoinen tuuri, sillä alueella ei nyt ollut tentsilemajoituksessa ketään ja telttasauna oli tyhjänä lammen luona, pääsimme saunomaan asfalttipölyt pois ja pulahtamaan lammessa. Telttasaunassa oli erinomaiset löylyt ja mainittakoon vielä että se myös lämpiää nopeasti. Saunan lämpenemistä odotellessa söimme luonnon antimia, mustikoita ja juolukoita nimittäin oli aika runsaastikin aivan käden ulottuvilla. Oli pihapiirissäkin marjoja joita napsimme parempiin suihin, metsämansikoita, vadelmia ja mustaherukoitakin.
Lammelle pulahdus sujui mainiosti, aika komeat, uudet pitkospuut oli näppärästi tehty telttasaunalta kohti lampea. Itse lampi oli mukavan viileä ja laiturin läheinen alue oli kivipohjaa, muutoin lampi tuntui olevan mutapohjainen kun syvyyttä kokeilimme.
Yö oli mukavan hiljainen ja nukuttiinkin aamulla vähän pidempään.Vähän ennen lähtöä ehdittiin vielä käydä kesäkahvilasta ostamassa jäätelöt ja vaihdettiin kuulumisia paikan emännän kanssa. Jos kaipaat rauhallista paikkaa luonnon omilla elämyksillä varustettuna, menepä käymään Metsä-Nummelan tilalla Lopella.
Kanavan Panimo, Vääksy
Nastolassa oltuamme mietittiin mihin jatkettaisiin matkaa. Karttaa tutkittiin ja huomattiin että ollaan lähellä Vääksyä, josta moni oli kehuja laittanut someen. Siispä suuntasimme sinne. Aivan keskustassa olisi matkaparkki hyvillä palveluilla varustettuna. Perille saavuttuamme huomattiin että matkaparkin vieressä on Kanavan panimo.Sinne siis. Saimme tavata yhden omistajista joka piti meille panimokierroksen ja kertoi tuotteista sekä niiden tekemisestä alusta loppuun ja kertoipa hän myös itse rakennuksen historiaakin, jota on jätetty näkyviin tuotantotiloihin.
Kuulimme myös että tuotteiden nimet liittyvät heille tärkeisiin asioihin ja ihmisiin ja että myös alueen ympäristöön nimet juontavat. Hän kertoi myös että panimon tuotteita voi tilata vaikkapa häihin tai syntymäpäiväjuhliin omalla etiketillä varustettuna. Minimimäärä on 200 pulloa. Tuotteet ovat niin hyviä että suosittelemme todellakin tätäkin kokeilemaan.
Panimokierroksella saimme maistaa vielä säiliössä ollutta Ipaa, ja jopa Taija joka ei aivan ipan ystäviä ole, totesi että on muuten hyvää. Tämän voi myös Annukka allekirjoittaa. Laadukasta raikasta ipaa on ilo nauttia. Ihan ensiksi huomiota kiinnitti oluen kaunis ja puhdas väri ilman sameutta. Tämäkin mysteeri selvisi, eli mitään oluita heillä ei ole suodatettu vaan sameus on saatu pois painekattilan avulla siitä mitään poistamatta, näin suodattamattomasta oluesta on saatu väriltään kirkas.
Panimokauppa on siisti ja näin karavaanarin näkökulmasta on mainiota että tuotteita saa kylmänä, toisin sanoen heti valmiina nautittavaksi.
Testasimme muutamat oluet ja tässäpä niistä meidän mielipiteemme.
Tyrni: Kipakka tyrni ensi maussa, ei tullut heti mieleen olut, kylmänä juotuna hauska kokemus.
Aava: Miellyttävä ensimaku jossa hämmästyttävä hunajan maku. Voisi kuvitella oikein tahmeitten bbq-ribsien juomakaveriksi. Belgian Ipa joka maistuu myös ipoihin tottumattomalle hyvin.
Motti: makea, tumma Stout joita voisi juoda useammankin. Miellyttävä alkumaku, jälkimaku myös mainio. Pikkusuolaisen kanssa vallan mainio seurustelujuoma. Ehdottomasti jatkoon.
Sulku: kuuman kesäpäivän janojuoma, sopii hyvin myös seurustelujuomaksi. Pirteä maku joka ei petä. Tämä pils sai 1.sijan Suomen paras olut pils-sarjassa 2021.
Paljas saari: Yllättävä ensimaku, sellainen vau-efektin aikaansaava. Gose, pirtsakka, sitruunainen, kalan kanssa varmasti kokeilemisen arvoinen. Jos gose-oluet eivät ole vielä tuttuja, aloita tästä, ja ihastut näihin. Tämä tuli vuonna 2018 Suomen paras olut-kilpailun marja- ja hapanolut sarjan ykköseksi.
Kippari: Miellyttävän makuinen tumma lager. Ei makea, maut hyvässä tasapainossa. Sopiva monen ruuan kanssa. Jos et vielä ole tummaa lageria maistanut niin tällä on hyvä aloittaa, ihastut varmasti. Tämä muuten on Suomen paras olut 2023 viidentoista finalistin joukossa.
Mustikka: Hassusti ensimmäisellä kulauksella saimme tästä puolukkaisen fiiliksen, mutta ei tämä huono missään nimessä ole. Tuoksussa on mustikkaa ja purskauttamalla suussa maku on mustikkainen. Hauska gose ehdottomasti.
Kaiken kaikkiaan Kanavan panimon tuotteet ovat hyviä. Kuten he itse sanovat, pieni panimo ei vaan voi tehdä huonoa tuotetta, joten on tehtävä hyvää. Ja se maistuu kyllä heidän tuotteissaan.
Kaikki juomat mitä maistelimme, olivat erittäin hyviä ja kaikkia voisi uudelleenkin nauttia. Tuotteissa näkyy ja ennen kaikkea maistuu ammattitaito jolla ne on panimolla tehty. Ja tuo ammattitaito on muuallakin huomattu, useamman palkinnon on Kanavan panimo tuotteillaan voittanut. Tähän mennessä mitä olemme eri panimoiden tuotteita maistelleet, niin voimme yhdessä todeta että kaikki tuotteet maistuvat erinomaisilta, tätä ei voi aivan kaikkien panimoiden kohdalla todeta.
Pizzeria Rehtori, Iitti
Jälleen yksi paikka mihin pitkän aikaa ollut puhe lähteä käymään ja nyt se päivä koitti. Suuntasimme Iittiin ja pizzeria Rehtoriin. Hieman sateinen päivä oli mutta autoja oli silti piha täynnä.
Onneksi kuitenkin vielä saimme pöydän ja sitten listaa tutkimaan, mitähän sitä otettaisiin. Valinnan varaa oli kivasti ja niinpä Annukka tilasi artisokkapitsan jossa on tomaattikastiketta, mozzarellaa, tuorepinaattia, kokonaisia artisokansydämiä ja cheddarjuustoa. Taija valitsi briejuustoa ja päärynää sisältävän pitsan jossa on tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta, Briejuustoa, päärynää, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja chilihunajaa.
Ruuhkaa oli jonkin verran, mutta odotimme pitsoja vain noin 15 minuuttia. Homma sujuu keittiössä hyvällä tahdilla ruuhkista huolimatta ja tarjoilijat tekevät työnsä ripeästi. Pöydät siivottiin nopeasti asiakkaiden lähdettyä, jotta uusille asiakkaille olisi tilaa.
Pitsat olivat sopivan kokoisia, vaikka Taija sitä ensin epäröi ja erittäin maukkaita. Pohja oli täydellinen, maukas ja täyttävä. Ja näiden paistamista pääsee näkemään myös jos sisällä istut, sillä italialainen pitsauuni näkyy hyvin salin puolelle. Vaikuttava näky tämä kyllä.
Tarjoilijat myös kysyivät miten ruoka maistui ja tiedustelivat syötyämme, ottaisimmeko jälkiruokaa. Ja otettiinhan me. Annukka otti mansikkatiramisun ja Taija Affogaton. Mansikkatiramisu on suussasulava ja sopivan kokoinen annos. Affogato, jossa on vaniljajäätelöä, espresso, kinuskia, suklaata, mantelia ja ripaus kahvilikööriä. Annos tuotiin pöytään ja tarjoilija kaatoi pikkuruisesta kannusta espresson annokseen, ja annos oli valmis herkuteltavaksi. Ja aikuiseen makuun tuo oli täydellistä, espresso oli sopivan tymäkkää annokseen ja koko oli tässäkin sopiva.
Miljöö on ihastuttava, värimaailma oli meidän makuumme täydellinen ja taustamusiikki sopi hyvin tänne. Paikka johon on vaikea olla ihastumatta. Tänne kannattaa todellakin tulla käymään, ette varmasti pety.
Hovimäki Camping, Somero
Juhannuskohteeksi valikoitui Hovimäki camping Somerolla, täysin uusi tuttavuus meille.
Kun saavuimme alueelle niin ihastuimme lehmuskujaan joka portilta aukesi eteemme.Toimisto sijaitsee kujan päässä pienen mäen päällä olevassa hirsirakennuksessa. Vastaanotto oli iloinen ja kun yhdistelmämme pituus selvisi, käytiin yhdessä varmistamassa sopivan kokoinen paikka. Paikkamme oli erinomaisella etäisyydellä karavaanarille tyypillisistä palveluista.
Leiri pystyyn ja markiisi avattiin, ensin hellesuojaksi ja juhannuksen loppupuolella vähän sadesuojaksikin. Puutarhakalusteet pihalle ja sitten rentoutumaan. Meillä tosiaan kulkee mukana puutarhakalusteet, mahtuvat näppärästi pakuun.
Alueeseen tutustuttiin ja todettiin että vaikuttaa kaikin puolin mukavalta. Vessojakin löytyy kahdesta paikkaa, ulkona uudempi huoltorakennus ja toimistorakennuksen ylä- sekä alakerrasta löytyy vessat. Roskakatos on myös hyvällä paikalla, grillikatos löytyy karavaanialueen reunasta, lähellä on myös telttailualue. Grillikatoksen kirves on himpun verran iso ja kovin tylsäkin, mutta sai sillä puut halottua. Lapsille löytyy useampikin leikkialue polkuautoratoineen, näihin ei niin sattuneesta syystä perehdytty. Lehmuskujan varrella on rakennus josta löytyy kaksi keittiötä, kumpikin omalla puolellaan, varustelu perustasoa.
Toimistorakennukselta on hienot näkymät järvelle, terassilla voi istua ja hörpätä kahvit tai kaljat. Myös pientä syötävää löytyy.
Saunarakennus löytyy mäen alapuolelta rannasta, siellä on naisille ja miehille omat puolensa. Pukuhuoneessa on vessa ja saunomisen ohessa pääsee vilvoittelemaan terassille tai sitten voi hilpaista uimaan, ranta on hiekkapohjainen ja miltei laiturin päähän asti yltää jalat pohjaan, toki riippuen uimarin pituudesta. Saunassa oli mukavat löylyt, itsehän siihen pystyy vaikuttamaan sillä että heittääkö paljon vai vähän vettä kiukaalle.
Juhannuksen aikaan alueella oli mukavasti porukkaa ja ainakin omasta mielestä kaikki osasivat käyttäytyä hyvin. Juhannusohjelmakin oli mukava kuunnella, nuori poika toimi trubaduurina ja osasi ottaa hyvin kontaktia yleisöön.
Jotta nyt ei aivan kehuiksi pelkästään mene niin tuo alussa mainitsemani ihana lehmuskuja, sillä on myös varjopuolensa, sillä auto ja vaunu kaipaavat näiden parin päivän jälkeen pesua, lehmuksista kun tippuu tahmeaa mettä. Tältä tietysti välttyy kun ei aivan lehmuksen alle jätä menopeliään.
Kaiken kaikkiaan Hovimäki camping on paikka jota voi suositella lämpimästi. Palveluita löytyy alueelta hyvin ja jos malttaa niin lähistöltä löytyy monenmoista näettävää ja koettavaa.
Brinkhall Sparkling, Halikko
Salossa ollessamme tutkittiin, että mitä ympäriltä löytyy. Osui sitten silmiin että hyvin lähellä, Halikossa, on siideritalo. Sinne siis lähdettiin käymään.
Ajoituksemme ei aivan nappiin mennyt, sillä kuulimme, että seuraavalla viikolla olisi aikamoista tykitystä kun uusia tuotteita esitellään. Jotakin näistä uutuuksista kuulimme, ja kyllä täytyy sanoa, että harmittaa ettemme pääse tuonne tuolloin. Saatiin pieni maistiainen siideristä joka oli kypsytetty konjakkitynnyrissä, ja voi pojat, se muuten oli hyvää!
Päätimme kuitenkin, että testataan nyt edes näitä nyt saatavilla olevia tuotteita, sillä valmistaja on meille uusi tuttavuus.
Normanni: puolimakea aitosiideri. Väri hentoisen samea, kullankeltainen. Tuoksussa mukavasti omenaisuutta. Ei uskoisi puolimakeaksi, sen verran hyvänmakuista että sokerisuutta ei huomaa. Maistaa ranskalaisen säväyksen, ja toisaalta suomalaisen omenan, ehdottomasti jatkoon.
Brinkhalli: kuiva aitosiideri. Hapokkaista suomalaisista omenista tehty. Pirtsakan hapokas maku. Sopisi vaalean kalan kanssa ruokajuomaksi. Miellyttävä jälkimaku.
Baski: sameahko vaaleankeltainen. Saa kaataa korkealta lasiin. Matalahappoinen. Poikkeaa muista maultaan. Taija mainitsi että mausteiset makkarat olisivat tämän kanssa hyvä yhdistelmä.Jos haluaa maistaa jotakin ei niin perinteistä, maista tätä.
Raike-Eppulainen: Yhdistelmä kahta omenalajiketta. Samea, kellertävä. Mieto tuoksu, maussa hyvällä tavalla voimakas omena. Viinin sijasta seurustelujuoma, äyriäiset ja kalat voisivat olla tämän kanssa hyvä yhdistelmä. Tämä on niin sanotusta lajikesarjasta, sitä valmistetaan rajoitettu pienerä ja sitä saa vain Halikon myymälästä. Näitä tosiaan ei montaa pulloa ollut enää jäljellä.
Ilahduttavaa, että Suomessakin osataan tehdä oikeaa siideriä. Jotta näitä saisi jatkossakin, niin kehotamme lämpimästi näitä myös ostamaan.
Hiidenkirnut, Askola
Askolassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Annukka on sentään kerran aiemmin käynyt nämä katsomassa, Taijalle paikka oli uusi.
Tännehän kannattaa aurinkoisena päivänä tulla, sateella alue on vähän liukas. Meillä oli erinomaisen kaunis päivä eikä ruuhkaakaan ollut, parkkipaikalla oli vain yksi auto kun sinne ajoimme.
Opasteet alueella on hyvät ja reittiä on helppo seurata. Hiisi-kivi tulee melko pian reitillä vastaan. Parkkipaikalta hiidenkirnuille on matkaa 500m ja nousua tulee jonkin verran. Valitettavasti liikuntaesteisille paikka ei sovellu, portaita on aika paljon.
Alueella on 20 kirnua. Aivan ennen kirnuja on portti jonka vieressä on lipas johon voi tiputtaa pääsymaksun 2€/aikuinen, myös mobiilimaksu onnistuu. Kirnujen koot vaihtelevat aivan pienestä valtavan kokoiseen Jättiläisen kuhnepyttyyn jolla on leveyttä yli 4 metriä ja syvyyttä yli 10 metriä.Ja tietysti Onnenkirnu löytyy myös. Sinne voi heittää kolikon ja toivoa. Näin mekin teimme. Kolikot kerätään jossain vaiheessa ja ne käytetään alueen ylläpitoon.
Sen verran ajoissa oltiin että vielä ei kirnuja oltu tyhjennetty talven jäljiltä. Pienempien kohdalla tämä ei juuri haitannut mutta Jättiläisen kuhnepytty menetti vähän lumoaan kun oli niin täynnä vettä eikä saanut käsitystä sen syvyydestä.
Päätettiin lähteä maisemareittiä takaisin autolle ja sen reitin varrella on esimerkiksi nuotiopaikka sekä kanoottiranta ja jonkin sortin lähdekin siinä vierellä.
Itse maisemareitiltä näkee Porvoonjoen kiemurtelevan peltojen keskellä ja kun kävelee reittiä eteenpäin, onkin yhtäkkiä satumetsämäisen maiseman keskellä, jylhän kallion noustessa vieressä. Kannattaa kävellä reitti jos suinkin vain mahdollista on.
Mukava päiväreissu tuli vietettyä alueella. Meillä oli mukana termarikaakaot ja alueella oli hyvät penkit istua ja nauttia kuumat juomat. Myös roskiksia alueelta löytyy ja toivottavaa on että niihin myös ne roskat laitetaan. Nuotiopaikalla voisi muistuttaa että käytetään vain sitä tulipaikkaa eikä tehdä omia pikkunuotioita mihin vain, kuten nyt oli pari tehty. Pysyy paikat paremmin siistinä ja ei lähde tulet leviämään.
Naarkosken koski, Pukkila
Pukkila on aina jäänyt vähän tuntemattomaksi vaikka Annukka onkin naapuripitäjä Askolasta kotoisin. No, eipä hätää, käytiin tutustumassa Pukkilaan ja siinä keskustan kupeessa on myös tämä Naarkosken koski.
Kesäaikaan tähän on helppo tulla kävelemään ja vaikka kalastamaankin jos siltä tuntuu. Alue on hieman puistomainen ja löytyy täältä puistonpenkkejäkin. Kävelysillalla näkyi jokunen rakkauslukko joten kaiketi Pukkilassa lempikin leiskuaa.
Satuttiin paikalle aurinkoisena päivänä ja vettä koskessa riitti hyvin, kuvista näkyy kuinka koski kuohui. Vieressä oleva 0,8 megawatin vesivoimala taisi saada hyvät lukemat tuolloin.
Auton voi pysäköidä aivan vierelle ja löytyy tuosta välittömästä läheisyydestä Pukkilan infotaulukin. Pienen matkan päästä löytyy keskustan palvelut.
Kannattaa poiketa jos ohi satut menemään, mukavaa vaihtelua maalaismaisemien väliin kun piipahtaa välillä jaloittelemaan kosken äärelle.
Kråkö Bryggeri, Porvoo
Pienet panimot kiinnostavat meitä ja kun reissun varrella nähtiin kyseinen panimo niin pysähdyttiin läheiselle Matin Kioski 2.0, ja siellähän kyseisen panimon tuotteita oli myynnissä. Myyjänä oli Jarmo joka kertoili tuotteista mitä osasi ja vinkkasi että panimon nettisivuilta löytyy paremmin tietoja.
Päätettiin tehdä sitten kuuden oluen maistelusessio ja tässäpä tulos. Ruokasuositukset otettu panimon omilta sivuilta.
Alpha lager: Tujakka lager, mutta mainion makuinen. Huurteisen kylmänä sopii erinomaisesti kuuman kesäpäivän viilennysjuomaksi. Kirkkaan kullankeltainen väri.Raikas hienoisesti sitruksinen, aavistuksen hunajainen gluteeniton lager.Sopii kasvis- kala- ja kanaruokiin.
Modern west coast ipa: hyvin kuohahtava, samean kullankeltainen. Hedelmäinen maku. Tunnistaa hyvin ipaksi.Raikas, hedelmäinen, vaalean mallaspohjan omaava west coast ipa, jossa amerikan länsirannikon humalat pääsevät hienosti esiin.Ruokasuositus: Tuliset kana- kasvisruoat.
Spring ipa: kirkkaampi ipa, tummemman kullankeltainen, miellyttävä maku. Mausta voi löytää siman. Sopiva kuohu. Yllättävän hyvä ipa. Tästä taisi tulla tämän maistelusession voittaja molemmille.Kevyesti kuivahumaloitu keväänraikas Session Ipa. Ruokasuositus: Kala-, kana- kasvisruoat.
Crown ale: sameahko, pirtsakka koostumus. Suutuntumaltaan miellyttävän pehmeä. Hyvin viilennettynä vallan mainio janojuoma.Meripihkansävyinen maltaisen rungon omaava, American Pale Ale.Ruokasuositus: Liharuoat & tex mex.
Red smoke: samean ruskea, hentoisesti kuohuva smoky ale. Alkutuoksussa ei heti savu tule esiin, suussa hetken oltuaan savuisuus tulee esiin. Hassuna makuna löytyy pekoni kun makustelee. Ei ehkä kaikkien mieleen mutta kannattaa toki maistaa jos tykkää savun makuisista juomista.Pehmeänraikas, hienostuneen savuinen, aavistuksen karamellinen Red Ale.Sopii kasvis- kala-, kana- ja grilliruokiin.
1st Porter. Hyvin tummanruskea väriltään. Tästä oluesta tuli ensimmäisenä mausta mieleen se, että jos mämmi olisi olutta, se maistuisi tältä. Eli jos mämmi ei ole mieleesi, niin ehkä ei tämäkään. On tuhtia maultaan, kylmänä menee lasillinen. Suklaisen paahteinen, täyteläisen maltainen herkullinen Porter.Sopii tuhtien lihapatojen kaveriksi, grilli- ja jälkiruokiin tai nautittavaksi ihan sellaisenaan.
Maistelkaa muutkin näitä niin kannatetaan samalla pieniä yrityksiä eteenpäin.
Ja alussa mainittu Matin Kioski 2.0, pieni kyläkauppa keskellä Tarkkisten kylää Porvoossa, aivan mainio paikka, jossa muuten tarjolla muun muassa burgereita. Tällä kertaa niitä ei ehditty maistella mutta varmasti ovat hyviä. Palvelu pelaa ja valikoimaa on kivasti. Kannatetaan paikallista.
Bus Burger, Lahti
Jenkkiaiheiset jutut ovat meille yksi mistä kovasti tykätään, joten ei liene yllätys että varastolle vaatevaihtoa tekemään mentäessä poikkesimme Lahdessa Bus Burgerille.
Paikka on meille entuudestaan tuttu ja tiedetään että täältä saa monenlaista hyvää murkinaa, nyt oltiin syöty jo aiemmin, eikä nälän aste vielä ollut juuri mitään, joten päätimme ottaa jäätelöannokset.
Taija valitsi salmiakkijäätelön ja Annukka päätyi ottamaan popcornkinuskijäätelöannoksen.Ja voimme yhteen ääneen sanoa, että erinomaiset annokset olivat. Huolimatta pieneltä vaikuttaneesta kupista, jäätelöä oli runsaasti ja jäätelöissä molemmissa oli kunnolla makua. Miljöö jossa nautimme jäätelöt, oli myös meidän makuumme.
Jenkkityylisesti sisustettu mesta voi saada sisäisen svengihemmosi hereille ja päälle vielä aiheeseen sopiva taustamusa niin eihän tästä vaan voi muuta seurata kuin hirmuisen hyvä päivä/ilta kenelle tahansa.
Paikka on siisti ja vessa todettiin myös hyväksi, olihan meillä vielä pitkä matka Mikkeliin edessä.
Pihalle mahtuu isoillakin yhdistelmillä vaivatta ja ylipäänsä tulo sekä lähtö on Bus Burgerille helppoa, joten voimme suositella tätä paikkaa ihan jokaiselle joka näillä suunnilla liikkuu. Listalta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.Burgerit ovat maukkaita, ja jos on pienempi nälkä niin löytyy erilaisia salaatteja, sormisyötäviä kuten raputorpedot, dippejäkin löytyy useampaa sorttia ja tietysti jälkiruokia kuten juurikin jäätelöitä, piirakoita, pirtelöitä yms. Kotisivuilta löytyy lista jota voi käydä selaamassa, saattaa olla että ahneveet voivat tirahtaa.
Muistutetaan vielä lopuksi, että Bus Burgerilla on kaksi paikkaa, toinen on tämä Lahdessa oleva, ja toinen löytyy Hollolasta, molempia voidaan suositella lämpimästi.
Happy Days Street Food
Perjantaina 14.4 oli jälleen ilo päästä käymään lähikaupan pihalle kurvanneeseen Happy Days Street Food-kärrylle.
Niin hyväksi kuin tiedämmekin South Beach Churrascon niin tällä kertaa päätimme kokeilla jotain uutta. Päädyimme ottamaan Happy Days Cheese Burgerin kera pekoni-rosmariini ranskalaisten sekä Miami Fried Chicken jossa ranskalaiset ja dippi mukana.
Sen verran ihanan aurinkoinen päivä oli joten söimme paikan päällä. Oli mukava istua auringon paistaessa ja hyvän musan soidessa taustalla.
Ruoka tuotiin pöytään ja kylläpä näytti hyvältä, kuvista vähän saa käsitystä mutta kun niiden myötä emme saa välitettyä tuoksua niin joudutte itse kuvittelemaan sen. Hampurilainen sai Taijalle ahneveet aikaan ja kiire tuli haukata. Juustoburgeri oli muuten se tuote jolla homma saatiin alkuun. Erikoisuutena tässä burgerissa on sekin, ettei sinne tunketa perustomaatteja ja salaatinlehtiä, nämä on korvattu pestokastikkeella josta makua löytyy ja samalla se tuo mukavaa mehukkuutta burgeriin, ja entäpäs sitten se pihvi. Nämä jätkät osaa paistaa pihvit juuri sopiviksi ja mehukkaaksi. Kun burgeria haukkaa, saa kaikkea sopivassa suhteessa suuhunsa ja 160g Black angus-pihvi suorastaan sulaa suussa. Happy Days Cheese burger ansaitsee täydet viisi pistettä.
Kana-annos Miami Fried Chicken ei sekään aivan perussettiä ole. Miami Fried Chickenit ovat gluteenittomia ja ne valmistetaan tuoreesta kotimaisesta broilerin rintafileestä. Fileet maustetaan Happy Daysin omalla maustesekoituksella ja pyöritetään nacho-muruissa. Sen jälkeen broilerin filepalat uppopaistetaan rapean kullankeltaisiksi päältä ja meheväksi sisältä. Ja juuri tämmöisiä kanafileet ovat, sopivan rapsakoita päältä ja mehukkaita sisältä, näitä(kin) voimme todellakin suositella maistamaan.
Ranskalaiset ovat Steak House -leikattuja ranskalaisia, joihin saa valita Happy Daysin oman makusuolan kahdesta vaihtoehdosta. Näitä on helppo syödä sormin ja dipata dippiin. Erittäin maukkaita ja määrä riittää isompaakin nälkään.
Ja tottahan toki taustamusana kuului aina svengaava Happy Days:
Sunday Monday happy days
Tuesday Wednesday happy days
Thursday Friday happy days
Saturday what a day…
Käykääpä testaamassa Happy Daysin ruuat, ette varmasti pety.
Hook Food Truck
Lähikaupan pihalle kurvasi tällä kertaa Hook Food Truck, lempinimeltään Siipirekka, ja tietenkin tämä piti käydä testaamassa.
Otettiin siipiä 15 kpl medium-kastikkeella ja ristikkoperunat valkosipulidipin kanssa. Tuotteet pakattiin pahvilaatikoihin ja dippi muovirasiaan.
Ajettiin kotiin vaunulle ja saman tien alettiin syömään. Siivet olivat edelleen hyvin kuumia, samoin ristikkoperunat.
Siivissä oleva kastike oli mukavan mausteista ja ylipäätään siipiä oli kahdelle sopiva määrä. Ristikkoperunat olivat isokokoisia ja niitä oli myös kahdelle hyvin sopiva määrä. Valkosipulidippi oli erittäin hyvää, määrä olisi saanut olla isompikin, sillä se oikeasti maistui liiankin hyvin ja ihan viimeiset ristikkoperunat jäivät ilman dippiä.
Kaiken kaikkiaan tuotteet olivat sitä mitä pitikin ja hyvältä maistuivat. Siipirekka kiertää eri paikoissa joten kannattaa tsekata Hookin sivuilta ovatko lähiseudullasi ja heillä on myös ravintoloita ympäri Suomea, kannattaa niissäkin käydä syömässä.
Iron Pig Food
Lähikaupan pihalle kurvasi viikonloppua ilahduttamaan Iron Pig Food Tampereelta ja todellakin suuntasimme testaamaan burgerit.
Heidi ja Edi ottivat meidät hymyillen vastaan kun saavuimme paikalle. Ruokalistaa oltiin jo etukäteen kuolattu kun K-supermarket Lähde mainosti että pihalle saapuu Iron pig foodin kärry.Tilasimme Black Angus cheddar burgerin sekä Black Angus Gorgonzola burgerin ja pitihän ne ranutkin testata.
Ranskalaiset pakattiin pahvirasiaan jossa läpinäkyvä kansi jolloin ne oli helppo kuljettaa kotia asti ilman että kaikki soosit ja muut on sekaisin, tästä isot pisteet. Erityismaininta siitä, että kun saimme paperikassin jossa ruuat olivat, ja Taija näki ranskalaiset, oli hän samantien valmis syömään koska ranskalaiset näyttivät niin hyviltä rasiassaan. Hampurilaiset olivat omissa laatikoissaan ja papereihin laitettuna, hyvin säilyivät nämäkin kuljetuksen ajan kotiin.
Burgerit ovat reilun kokoiset ja pihvit niin isot että jokaisella haukulla saa varmasti lihaa mukaan. Makua ja mehukkuutta on hyvin mukavasti molemmissa versioissa ja koko niin reilu että eipä ranuja olisi tarvittu mutta syötiin kyllä kaikki. Gorgonzola versiossa maistuu tuhdisti juusto, ja tämä sopiikin sinulle joka tykkäät sinihomejuustosta. Cheddar versiossa myös maistuu juusto ja pisteet myös mummonkurkun käytöstä, maistui mukavasti ja oli mehukasta. Nalle-kissamme halusi myös osallistua ja maistoi pihviä, taisi mennä Black Angus Nallen suosikkilistalle, sen verran hyvin maistui hänelle.
Ranskalaiset itsessään olivat mukavan rapsakoita päältä, sisältä ihanan meheviä. Ranujen päälle oli laitettu majoneesia ja ketsuppia sekä pikkelöityä punasipulia. Annukka joka melkeinpä rakastaa punasipulia, ihastui näihin pikkelöityihin punasipuleihin. Näissä oli pikkelöinti onnistunut erinomaisesti joten näihin extrasuositus Annukalta.
Kaiken kaikkiaan tulimme tulokseen että näitä voimme jatkossakin herkutella kun samalle suunnalle satutaan. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan Iron Pig Foodin burgereita.
Haapasalon Hatsapuri
Lähikauppamme pihaan kurvasi Haapasalon Hatsapuri-kärry ja tottakai poikkesimme ostoksille. Komea kärry loisti pihassa auringon paistaessa keväisen lämpimästi. Ville oli itse kojulla ja moikkasi meitä. Teimme tilauksen ja piipahdimme odotellessa kaupassa pikkuostokset tekemässä ja postitkin samalla otettiin kyytiin.
Takaisin Hatsapurikärrylle ja tilaus oli jo valmiina. Tänään ruuaksi lähti Ukraina-menulta borssikeittoa, johon sai halutessaan smetanaa sekä kaaliohrapiiras sekä munariisipiiras. Osa näiden tuotoista menee Ukrainan lasten hyväksi.Normilistalta lähti mukaan vielä mini hatsapuri sekä mini spicy hatsapuri.
Ajoimme kotiin ja lounasaikahan tuo oli joten syötiin ensimmäiseksi borssikeitto. Maku on sopivan mausteinen ja sattumia on runsaasti, tästä myös tykkäsimme. Sopii ehdottomasti pakkaskelin lämpimäksi ruuaksi. Jopa kissamme halusivat maistaa borssikeittoa.
Samantien maistelimme myös ukrainalaiset piiraat, tässä molemmille löytyi oma suosikki. Annukka tykästyi kaaliohrapiiraaseen ja Taija munariisipiiraaseen. Molemmat toki näistä maistuivat hyvältä molempien mielestä. Ja näitäkin kissamme halusivat maistaa.
Kupu oli tässä vaiheessa jo aika täynnä mutta vielä piti päästä maistamaan minihatsapureja. Tavallinen on jo tuttu versio ja hyvältä se minikoossakin maistuu, ja ennen kaikkea minikoossa se on juuri sopivan kokoinen ettei tule syötyä liikaa. Mausteinen hatsapuri sisälsi jalapenoa. Syödessä tuli kiva jalopenon lämpö mutta ei ollut liian tulinen. On myös mehukkaampi kuin tavallinen hatsapuri.
Kaikista näistä mitä söimme, voimme todeta että suosittelemme maistamaan. Ukraina-tuotteissa jo senkin vuoksi että osa tuotosta menee Ukrainan lapsille.
Happy Days Street Food
Karavaanari osaa arvostaa valmista ruokaa ja niinpä mekin aina silloin tällöin turvaudutaan tähän ratkaisuun. Onhan se hyvää hemmottelua itse kullekin.
Lähikaupan pihalle kurvaa aina silloin tällöin Happy Days Street Food ruokakärry ja jo pelkän kärryn nähdessä suupielet nousevat ylöspäin.Musiikki usein soi taustalla kun lähestyt vaunua, tulee sellainen Fonzie-olo, jos tiedätte Onnenpäivät-sarjan.
Omaksi suosikiksemme on noussut South Beach Churrasco, jossa on häränpihvi chimichurrikastike ja ranskalaiset. Pihvi on tarkoin kypsennetty, jotta se jäisi mehukkaaksi. Ja tässä he onnistuvat täydellisesti, liha suorastaan sulaa suuhun ja mausteet ovat tasapainossa tehden jokaisesta suupalasta ihanan elämyksen. Liha on pääosassa ja mausteet vain korostavat makua.
Kuten aiemmin mainitsin, Happy Days ruokakärryn nähdessä päivä muuttuu iloisemmaksi. Kun tekee tilausta kojun luukulla ja komeilla viiksillä varustettu heppu kuittaa tilauksen ja kertoo minuutilleen koska annos on valmis, niin päiväsi on pelastettu.
Tätä todella suosittelemme kokeilemaan jos näette Happy Days ruokakärryn, tai mikäli olette heidän ravintolansa lähettyvillä Espoon Suurpellossa. Nettisivuilta löytyy tarkemmat tiedot kärryn sijainnista ja ravintolan osoite.
Dollyn Donitsi
Samaisella Rajamäen reissulla napattiin satsi donitseja mukaan, pitäähän se jälkiruokakin olla. Ja siis nämähän sopivat vallan mainiosti välipalaksi, iltapalaksi, aamiaiseksi, mihin vain mitä itse keksit.
Otettiin useampaa sorttia kun kerran vaihtoehtoja on. Pistaasi, kookos(Annukan erityisherkku), sitrus, Oreo, mokkakinuski ja pätkis päätyivät mukaamme.
Hyvännäköisiä ja kokoisia nämä donitsit ovat. Kosteutta on juuri sopivasti eli kuivia nämä eivät ole. Kuorrutteissa on makua hyvin ja pakko mainita kookosdonitsista että tämä meni heittämällä kärkeen Annukan makulistalla.
Kiirettä tuntui myyntikojulla pitävän mutta tehokkaasti nämä tykitti tuotteita koko ajan myyntiin ja olihan kojun edessä sopivan pituista jonoa koko ajan.
Varmasti monessa kodissa mukavia herkkuhetkiä näiden parissa vietettiin täällä Rajamäellä jossa myyntikoju pysähtyi.
Nettisivuilta löytyy tiedot missä näitä milloinkin on saatavilla.Suosittelemme näitäkin maistamaan jos kohdalle sattuu, ovat ehdottomasti maistamisen arvoisia.
2022 reissukokemukset:
Scandic Aulanko, Hämeenlinna
Joskus karavaanarikin kaipaa vaihtelua ja helpoiten se onnistuu kun suuntaa hotelliin. Sopivan matkan päässä löytyi Scandic Aulanko Hämeenlinnasta. Joten huone varaukseen ja samalla hotellin sivuja tutkiessa löytyi tieto, että hotellilla on myös Hygge Day spa, joten sieltä varattiin ajat molemmille intialaiseen päähierontaan.
Hotelli on sopivan sivulla kaupungin vilskeestä. Talviaikaan luonto ei niin parastaan anna mutta meille kelpasi luminen maisema.
Vastaanotossa homma sujui mukavasti ja huonekin löydettiin hyvin. Hieman vanhanaikainen se oli mutta siisti. Sänkykin oikein mukavan pehmeä.
Kylpytakit niskaan ja kohti Hygge Day span rentouttavaa hierontaa. Hieronta teki hyvää ja siitä matka jatkui kylpylän puolelle. Hyvin oli porukkaa liikkeellä, jokaiselle kuitenkin oma paikkansa löytyi hyvin. Ulkoallas piti pariinkin kertaan kokeilla, hauska kokemus sekin. Annukka mieltyi kylmäaltaisiin ja kävi useamman kerran neljäasteisessa vedessä viilentymässä. Taija viihtyi eniten vesihieronnoissa, jotka nekin oikein mukavia olivatkin. Monta tuntia vierähti altailla ja saunoilla, joista muuten höyrysauna oli meidän mielestämme paras.
Hotellihuoneen kautta mentiin illalliselle, joka nautittiinkin pitkän kaavan mukaan. Alkuruuaksi otettiin Gorgonzolajuustolla kuorrutettuja etanoita, maukkaita olivat. Pääruuaksi valikoitui voissa paistettu sisäfileepihvi, kermaista konjakki-pippurikastiketta, ranskanperunat ja aiolia. Aiolille ei tässä annoksessa tahtonut löytyä paikkaa joten se jäi syömättä, muuten annos oli mukavan maukas. Jälkiruuaksi Annukka otti omena crumblen jossa oli kanelilla maustettua omena-luomukaurapaistosta ja vaniljajäätelöä. Ei kovin makea maultaan mutta sopi hyvin tähän kohtaan. Taija otti tavoistaan poiketen jälkiruokaa, ja valitsi lämpimän suklaakakun ja pistaasijäätelöä. Ja hyvin maistui tämäkin.
Yö nukuttiin hyvin, vaikka joissain vaiheessa yötä tulikin tunne, että missäs me nyt ollaan. Aamulla herättiin ja aamiaiselle mentiin buffetpöytien antimia nautiskelemaan.Jotkin vitamiinishotitkin otettiin, yllättävän hyvä sekin. Useamman kerran käytiin hakemassa eri ruokia ja kahvitkin tuli juotua.
Kaiken kaikkiaan käynti Scandic Aulangossa oli ihan onnistunut. Sai rentoutua, syödä hyvin ja nukkua sopivan pitkään. Joten jos Hämeenlinnan suunnilta hotellia ja/tai kylpylää etsit niin kyllä tänne kannattaa poiketa.
Fifth Avenue, Hämeenlinna
Tämä paikka on ollut meillä haavelistalla jonkin aikaa ja niinpä tänne piti koukata, kun pienen miniloman vietimme Hämeenlinnassa. Tällä reissulla Lauri-Matilda jäi talvipaikalle, joten pysäköinti oli aavistuksen helpompaa keskustassa.
Fifth Avenue eli fiftari on siis jenkkityylinen ravintola, niin ruualtaan kuin sisustukseltaankin. Kuvista saatte ehkä käsityksen mitä tarkoitamme.
Päätimme ottaa naposteltavat-listalta molemmille cheddar ranskalaiset ja Annukalle kananfileet paneroituna ja Taijalle wingsit, ja molemmat näistä oli hyvänkokoiset annokset ja erittäin maukkaat sellaiset vieläpä. Ruokajuomana tietenkin kokikset.
Hetken mietimme, jaksaisimmeko ottaa jälkiruuat ja päädyimme siihen, että otetaan nyt sitten kun täällä ollaan. Annukka valitsi herkullisen jäälaten ja Taija suklaapirtelön kermavaahdolla. Molemmilta jälleen kommenttina, että maukasta oli.
Paikan sisustus on hyvin värikäs ja täynnä pieniä yksityiskohtia, joita on hauska katsella. Sisutuksessa on käytetty niin oikeita autoja kuin monenlaisia kuvia, rekisterikilpiä yms yms.
Fiftari on hyvin suosittu paikka ja kiireisinä aikoina kannattaa varmistaa varaamalla etukäteen paikan jotta pääsee syömään, myös jonkin verran odotusta saattaa tulla jos sattuu paikalle ruuhka-aikana, mutta olemme sitä mieltä että odottaminen kyllä kannattaa sillä sen verran maukkaasta muonasta puhutaan. Ja annoskoot ovat myös kunnolliset, katselimme kun naapuripöytiin vietiin hampurilaisia niin ovat melkoisia jättiläisiä kyllä.
Joten kaiken kaikkiaan, Fiftarille täysi suositus meiltä.
Kommee Kurki Matkaparkki, Sastamala
Tämä rauhallinen, luonnon helmassa oleva pieni sympaattinen paikka ansaitsee ehdottomasti tulla esitellyksi vaikkakin tältä kesältä matkaparkki menee unten maille talveksi.
Tämän paikan helmi on siinä, että täällä on paikka vain yhdelle asuntovaunulle tai -autolle. Joten jos kaipaat luonnon lähelle, mutta kuitenkin sähkön päähän niin täällä se toteutuu.
Luontoihmisille löytyy lähistöltä esimerkiksi Ritajärven luonnonsuojelualue. Sastamalan keskusta on noin 8 kilometrin päässä ja sieltä löytyy palveluita joka lähtöön.
Paikka johon karavaanari parkkeeraa on pihan perällä oleva sorapäällysteinen alue ja lähellä on peltoa sekä metsää. Hyvin saimme omankin ison yhdistelmämme mahtumaan.
Karavaanarille on oma siisti nuotiopaikka. Muitakin lisäpalveluita on saatavilla. Suosittelemme kärrysaunaa, mukavan pehmeät löylyt saa sieltä.
Pientä arjen luksusta otettiin sillä, että tilasimme aamiaisen vaunulle. Aamiaiskori tuotiin sovittuun aikaan perille. Kuvissa näkyy miten herkullinen aamiainen oli. Suosittelemme kokeilemaan.
Omat kokemuksemme paikasta ovat positiivisia kaikin puolin. Yöllä alkanut sade joka jatkui aamupäivään, ei haitannut, päinvastoin, nukutti mukavasti. Syksyinen maisema ikkunoista oli ihanaa katseltavaa, aivan kuten aivan vieressä olevan vaahteran lehtien leijaileminen maahan, kissatkin niitä seurasi ulos katsellessaan.
Jos pyörit Sastamalan suunnilla niin suosittelemme ehdottomasti tätä paikkaa. Lisätietoja Kommeen Kurjen palveluista löytyy heidän omilta sivuiltaan.
Karavaanarialue Onnela, Tuuri
Varmasti karavaanarien keskuudessa se tunnetuin leirintäalue, mutta kerrotaanpa nyt omat kokemukset alueelta.
Vastaanotto toimii aukioloaikojen mukaan joko leirintäalueen portilla tai hotellin vastaanotossa. Tulimme tänne arki-iltana niin myöhään että juuri ja juuri ehdimme hotellin respaan ja saimme asiat hoidettua. Aluekartta saatiin ja siitä näytettiin tärkeät paikat sekä kerrottiin että ehdimme vielä iltasaunaankin jos haluamme.
Paikan saa valita itse. Löysimme mieleisen paikan ja vaunu peruutettiin paikalleen, viereen jäi hyvä tila vielä pakulle. Pakolliset toimenpiteet vaunulle ja sähköt kytkettiin kiinni.
Alueella on hyvä iltavalaistus jota näin pimeän aikaan arvostetaan. Loossit joihin kunkin menopeli ajetaan, ovat asfaltoituja ja vaihtelevasti niissä on pensasta tai puu kasvamassa. Ihan mukavan viihtyisää sanoisin.
Otimme paikan jonka lähellä on molemmat huoltorakennukset. Päähuoltorakennuksessa on kemssan tyhjennyskoppi, vaatehuolto, tiskauspiste, erilliset suihkut naisille ja miehille kuten myös vessatkin. Uusi huoltorakennus on keskempänä aluetta ja siellä on vessat sekä suihkut naisille ja miehille. Saunat ovat samaan tyyliin naisille ja miehille erikseen. Tästä isot pisteet Vesalle. Saunat ovat mukavasti 19-22.00 päällä talvikaudellakin, ehtii mukavasti käydä saunomassa kun siltä tuntuu. Saunojen lähistöllä on myös grillipaikat ja puut löytyy hyvin läheltä, grillihöperöt arvostavat varmasti tätä.
Porukkaa käy hyvin alueella, kohtuullisen rauhallista on ja yllättävän siistinä on pysynyt paikat. Asiakaspalvelu on ollut toimivaa ja ystävällistä. Ja kaikkihan tietää senkin että tämän paikan hintataso on edullinen. Kauppapalvelut ravintoloineen löytyy aivan kävelymatkan päässä. Kyllä täytyy myöntää että on se Vesa aikamoisen työn tehnyt ja vieläpä hyvin toimiva systeemi saatu aikaan. Meidän karavaani tulee varmasti käymään täällä toistekin.
Santalahti Resort, Kotka
Tänne tultiin ihan extempore-meiningillä. Moni kehunut tätä paikkaa ja hehkutuksia ollut monessa lehdessä. Ollaanpa rehellisiä, paikalla on kyllä potentiaalia olla jopa se viiden tähden leirintäalue, mutta itse toiminnassa se ei ihan heti näy, paitsi toki hinnassa.
Varasimme netin kautta paikan ja lisätietoon toki laitoimme yhdistelmän pituuden. Ajoimme paikan päälle ja menimme vastaanottoon, jossa nuorehko nainen oli töissä, tervehdystä ei tahtonut tulla eikä edes hymyä. Esitimme asiamme ja saimme kartan josta työntekijä näytti mihin ajaa. Kysyimme että onko saamamme paikka sellainen mihin pitkä yhdistelmämme menisi suoraan ajamalla, vastaus oli; ”emmätiiä”. Myös koodin saimme ja siitä sanottiin että sen kanssa pääsemme avaamaan ajopuomin alueelle ajaaksemme.
Paikka löytyi seikkailtuamme ensin väärässä paikassa, opasteet voisivat olla selkeämmät. Selvisi sekin että pystyisimme ajamaan yhdistelmän suoraan paikalleen. Olimme reunapaikalla ja katsoimme että muitakin paikalla oli ihan kivasti, ketään ei naapuripaikalle tullut.
Uusi huoltorakennus oli lähinnä meitä joten sinne kävelimme. Ovi lukossa. Taija tuumi että kokeilee koodia jolla ajopuomi aukesi. Aukesi huoltorakennuksen ovikin sillä, siitä olisi respan tyyppi voinut mainita. Itse tilat olivat siistit, papereita oli telineissä ja lattiat siistissä kunnossa. Itse miellän että viiden tähden alueella on palvelut tiptop, ja kohtuullisen matkan päässä kaikesta. Aamusaunaan teki mieli mennä, joten sinne siis. Saimme kävellä leirintäalueen laidalta aina mökkikylän keskustaan saakka ja siellä palloiltiin että löydettiin naisten sauna. Jälleen kerran, opasteet voisivat olla hitusen selkeämpiä. Itse sauna oli kyllä hulppea, pehmeät löylyt ja suihkutila oli siisti jossa useampi suihku. Vessasta löytyi myös hiustenkuivain jolla sai hiuksia kuivattua ennen kuin taas pitkähkö kävelymatka vaunulle tehtiin.
Vastaanottorakennuksessa on myös kahvila-ravintola. Aamukahvi houkutteli joten menimme vastaanottoon. Kahvikuppi on iso ja kylkeen vielä iso bageli. Hinta vähän hirvitti mutta hei, onhan tämä viiden tähden leirintäalue. Pisteet siitä että kahvin sai nauttia lasiterassilla jossa lämmittimet lämmittivät. Vastaanoton vieressä on koirille aitaus, silti nurmialueella aidan ulkopuolella oli koiranläjä, vaikka pusseja on tarjolla heti koira-aidan portilla kera roskiksen. Ravintolassa oli myös koirat huomioitu, koirille olutta ja nachoja. Kissoillamme saattaisi olla tuohon jokin kehitysidea.
Grillihöperö kävi tutkimassa alueen grillikatoksen, kaipaisi kuulemma vähän päivitystä ja tottahan se on. On haalistunut väriltään ja jäänyt vähän kehityksestä jälkeen. Ehkä tuokin asia on muuttumassa.
Paljon alueella ihmisiä oli ja suurimmaksi osaksi asiat oli kunnossa, silti kehtaan olla sitä mieltä, että vähän etuajassa on viisi tähteä annettu, todenmukaisempi olisi neljä tähteä. Lisäksi asiakaspalveluun vähän ryhtiä ja hymyä niin tähtiä ropisee lisää. Pois lähtiessämme veimme numerolapun respaan ja siellä olleet nuoret tyttö ja poika räpläsi kännyköitä ja sain itse tervehtiä ensin, sanoa asiani ja toivottaa päivänjatkot ennen kuin vastausta sain.
Weird Antiques, Tuusula
Tämä on ollut paikka johon usein on pitänyt tulla, ja kuitenkin vasta nyt pääsimme täällä käymään.
Vintage valtakunta-ohjelmasta tuttu mesta jossa nimensä mukaisesti löytyy outojakin antiikkiesineitä mutta myös hyvinkin mageita esineitä. Esimerkkinä heitettäköön rekisterikilvet, peltitaulut yms. Monella tavaralla on tunnettuja tarinoita, kuten Stokkan leluosaston kuuraketilla tai vaikkapa ihan Salatut Elämät-sarjan Barbaari-baarin neonvalokyltti.
Tämä mesta on ehdottomasti sellainen meidän mieleinen paikka jossa voisi hyvin viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Miljöö on hyvin rento, kuten muuten paikan pitäjätkin Tomppa ja Mike. Täältä löytyy varmasti jokaiselle jotakin mieluista, itselle tai lahjaksi. Löytyy isompaa kamaa tai jos nurkat on täynnä niin hyvin pientäkin esinettä löytyy. Kledjujakin löytyy moneen eri lähtöön joten ei muuta kuin tänne valkkaamaan itselle sopivaa settiä. Tänne jos mihin suosittelemme, tai siis käskemme, tulemaan. On oikeasti sellainen paikka joka on vain itse koettava. Aukioloajat sun muut löytyy netistä.
Ravintola Hiekkalahti, Savonlinna
Tämä paikka on meille tuttu jo vuosien takaa. Paikka sijaitsee Savonlinnan ja Punkaharjun puolivälissä ja on hieman sivummalla rauhallisella paikalla.
Täältä saa erinomaista pitsaa, toki muutkin ruuat täällä on hyviä. Tietenkin täältä saa myös hyvät juomat. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja osaavaa.
Ravintolan tilat ovat viihtyisät ja soveltuvat myös juhlapaikaksi hyvin. Pitopalvelu järjestyy paikan kautta.
Jos menet aikaa viettämään tänne, niin sekin onnistuu. Löytyy rauhallisempaa lukunurkkausta ja löytyy täältä myös biljardipöytä tai darts-taulu sekä lautapelejä.
Kaiken kaikkiaan Ravintola Hiekkalahti on monipuolinen paikka jossa voi viettää aikaa, syödä hyvää ruokaa tai höpötellä niitä näitä ihmisten kanssa, tilat taipuvat hyvin arkeen ja juhlaan ja hintalaatusuhde on täällä kohdillaan.
Suosittelemme lämpimästi käymään täällä, paikka on tiistaista sunnuntaihin avoinna. Ja karavaanarit joilla on pitkä yhdistelmä tänne mahtuu pysäköimään isollakin yhdistelmällä.
Wanhan Paikan Kota, Savonlinna
Tämä viihtyisä ravintola sijaitsee Hiukkajoella, Hapimag Resortin rannassa. Puruvesi on aivan likellä joten näkymät kodan sisältä ovat huikeat hyvällä säällä.
Wanhan Paikan Kota on kirjaimellisesti iso kota johon mahtuu sisälle 60 asiakasta. Keskellä kotaa on takka. Löytyy täältä myös baaripuoli ja terassi, jossa lämpimällä säällä on mukava istua vaikka tuopillisen äärellä.
Ruoka on maittavaa ja täyttävää. Söimme hampurilaiset ja pihvit olivat hyvin reilun kokoiset, lisukkeena ranskalaisia joten arvata saattaa, että ihan kaikkea ei jaksettu syödä. Makua oli erinomaisesti ja mehukkuutta löytyi pihvistä juuri kuten pitää. Tätä paikkaa voi suositella lämpimästi. Talviaikaan paikka on tilausravintola joten jos tarvetta sellaiseen on niin tämä täyttää varmasti kriteerit. Pikkujoulut täällä takkatulen äärellä ovat varmasti mahtavat. Aivan kuten muihinkin juhliin tämä paikka soveltuu erinomaisesti.
Riihijärven matkaparkki, Kitee
Tänne päädyttiin aivan sattumalta. Heitettiin tikka kartalle ja sehän osui sitten Kiteen kohdalle. Googletimme Kiteen campingit ja matkaparkit ja tämä löytyi sitä kautta. Varauksen pystyy tekemään netin kautta helposti ja sitten vain ajaa paikalle.
Meillä kun yhdistelmällä on sitä pituutta niin pitää aina vähän miettiä mahdutaanko kaikkialle. Täällä sitä huolta ei ollut sillä sähkötolpat sijaitsevat hiekkakentän laidalla ja tilaa oli muutenkin hyvin olimmehan ainoat leiriytyjät sillä hetkellä.
Alueelta löytyy huoltorakennus jossa sisävessat, suihkutila sekä sauna. Tätä saunaa emme kokeilleet, sillä otimme yhteyttä paikan yhteyshenkilöön ja kysyimme rantasaunasta, olisiko se vapaana illalla. Olihan se ja vielä puulämmitteinen sauna jonka saimme itse lämmittää. Hyvin lämpeni ja koska osuimme tänne erittäin kylmänä ja tuulisena päivänä, niin hyödynsimme vieressä olevan keittiö-takkahuoneen takkaa. Poltimme puita ja hiilloksella paistoimme iltapalamakkarat.
Tosiaan päivä jolloin tänne tulimme, oli hyvin tuulinen ja kylmä, vettäkin vähän vihmoi. Olisi täällä ollut laavu järvinäkymällä mutta kelin vuoksi se jäi nyt testaamatta. Grillikatoskin on, ja samaisesta sääsyystä kävimme tämänkin kokeilematta.
Kaiken kaikkiaan paikasta jäi hyvin mieleen hiljaisuus ja hyvät löylyt. Ajomatka tänne on myöskin oma juttunsa, paikka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Kiteen keskustasta ja hiekkatietä on jonkin verran ajettavana. Hintalaatu on kohdillaan ja paikkaa voi suositella etenkin jos rauhallista ja hiljaista paikkaa kaipaat.
Koli Camping
Tänne päädyimme koska halusimme käydä Kolilla ja tämän paikan sijainti oli meille sopiva. Kun saavuimme tänne, niin totesimme että tilaa on erittäin hyvin yhdistelmällemme ja valitsimmekin hyvän paikan missä vietimme pari mukavan rauhallista yötä.
Yksi tärkeä kriteeri jota haimme oli pyykinpesumahdollisuus ja täällä sekin onnistui. Hyvän kokoiset pesukone sekä kuivuri toimivat hyvin ja taas oli pyykkivuori hoidettu alta pois.
Kävelimme alueella ja rannalle päästyämme totesimme että täällähän on kunnon hiekkaranta joka jatkui pitkälle. Maisema kaukaisuudessa on myöskin mukavan näköistä. Rannan välittömässä läheisyydessä on myös pari rantasaunaa kärryjen päällä, totta kai nekin testasimme ja hyviksi totesimme. Puulämmitteiset saunat joista näkymä järvelle, mitäpä sitä muuta tarvitsee rentoutumiseen. Uimassa ei nyt käyty, sen verran viileäksi syysilma oli ehtinyt jo.
Huoltorakennuksessa on vessat, suihkut, kemssan tyhjennyspiste, pyykinpesupaikka ja yhteiskeittiö, perussiistejä kaikki ja erityismaininta siitä, että kemssan tyhjennyspiste on omassa kopissaan ja on siisti sekä hajuton, pidetään se jatkossakin sellaisena niin on kaikkien mukava sitä käyttää.
Näinä parina päivänä jotka täällä vietimme, oli rauhallisia. Muutamia muitakin leiriytyjiä oli, oli telttailijaa, asuntovaunuilijaa sekä -autoilijaa ja tietysti retkipakuja, kaikilla hyvin tilaa ympärillään niin mikäpä meidän oli ollessa. Tätäkin paikkaa voimme suositella jos Kolille olet menossa.
Kolin Panimo
Pienet panimot ovat lähellä sydäntämme ja niinpä suuntasimme Kolin Ryynäseen josta mukaan tarttui muutama olut vaunulla nautittavaksi.
Dark on tumma, makeahko olut, joka kuitenkin on pirteän raikasta. Jopa vaaleista oluista tykkäävä Annukka mieltyi tämän makuun. Tätä kelpaa nauttia hitaasti vaikka Kolin maisemia katsellen.
Saison valikoitui hetken miettimisen jälkeen Annukan juomaksi. Tämän vaalean oluen sitruunainen maku, joka tulee korianterin siemenistä, miellyttää takuulla ja tätäkin kelpaa nautiskella hitaasti.
Kolin Ipa, kukapa nyt ei Ipasta tykkäisi? Tuoksu on hedelmäinen ja maku kepeän raikas. Hieman katkerampi mutta hyvällä tavalla, ja erottuu edukseen joukosta. Tätä voi nauttia missä vain.
Blanche on belgityylinen vehnäolut, hieman makeutta ja sitruksisuutta sopivassa suhteessa. Juuri sellainen mistä unelmoidaan helteisenä lomapäivänä. Tarvitseeko tätä sen tarkemmin kuvailla? Itse nautimme tämän kylmäsavulohen kanssa ja makupari sopi mainiosti yhteen.
Brunette, nimestäkin havaittavissa että kyseessä on puolitumma olut. Tuoksu makeahko höystettynä savulla. Maussa karamellisuutta joka kääntyy hedelmäiseksi. Jokainen kulaus täynnä vivahteita joista monet vain uneksivat. Tästä tuli Taijan uusi suosikki tummempien oluiden maailmassa. Täydellinen syysiltojen olut takkatulen ääreen.
Jotta teksti ei menisi aivan oluiden ylistämiseksi niin otettiin vielä mukaan Kolin Panimon kuiva omenasiideri. Tämä osoittautui melkoiseksi helmeksi. Yleensä Suomessa ei osata tehdä oikeanlaista siideriä mutta tämäpä osoittautui juuri sellaiseksi. Hyvin ranskalaistyylinen runsashappoinen ja kuiva siideri, paikallisista omenoista tehty muuten, on napakymppi. Väri kullankeltainen ja kirkas. En yhtään ihmettele että tämä siideri voitti 2019 Helsingin Sanomien sokkotestissä 5 tähteä ja valittiin voittajaksi. Tästä tuli Annukan uusi suosikki siidereissä. Suosittelemme Kolin Panimon tuotteita lämpimästi kokeilemaan. Saatat löytää itsellesi uuden suosikin.
Oulangan kansallispuiston leirintäalue, Kuusamo
Tämä paikka löytyi kun katsoimme mitä vaellusreittejä Kuusamosta löytyy. Mietimme myös mahtuuko yhdistelmämme , jonka pituus on noin 13 metriä, tuonne. Hyvin mahtuu vaikka välillä tuntuu että puut ovat liian lähellä.
Tämän paikan valttina on luonnonläheisyys. Kun kävelimme alueella, emme olisi uskoneet olevamme leirintäalueella jossa siis on myös telttapaikkoja(110kpl) ja leirintämökkejä (10kpl). Asuntovaunu tai -autopaikkoja alueella on 20kpl ja näissä sähköliitännän mahdollisuus.
Saimme Lauri-Matildan nätisti paikoilleen ja lähdimme tutkimaan aluetta. Kangasmetsäpohja oli mukava tallustella ja siellä täällä oli oikopolkuja vesipisteille tai vessoille. Vessoja alueella on riittävästi ja ovat tyyliä puucee. Varoituksen sanasen voimme antaa siitä, että näiden vessojen alla on syvät kaivot eli jotakuta voi hirvittää tieto alla olevasta noin kolmen metrin pudotuksesta. Käsienpesupisteet ovat heti vessojen yhteydessä. Caravanalueen luona olevan vessan takaa löytyy kemssan tyhjennyspaikka.
Yhteiskeittiö on hirsisessä rakennuksessa jossa useampi tiskiallas ja keittopiste. Päädyissä on sisätilan ruokailupöydät, kelohirttä kuten varmaan arvasittekin. Ulkokuistilla on myös useampi ruokailupöytäryhmä. Nuotiopaikka on huoltorakennusten yhteydessä, komea paikka sekin. Kuivia puita oli mukava pilkkoa hyvällä kirveellä ja yömyöhään grillattu makkara maistui hyvältä nuotiotulen äärellä. Yhteiskeittiötä vastapäätä on hirsinen rakennus josta löytyy suihkut niin naisille kuin miehillekin. Tilat ovat lämpimät ja suihkuhuoneet todella mukavat laatoitetut ja omilla ovilla varustetut. Samaisessa rakennuksessa on kuivaushuone, josta telttailijat varmasti pitävät. Lisäksi löytyy pari erillishuonetta vuokrattavaksi.
Me suomalaiset kun rakastamme saunomista, niin pitihän se saunakin käydä testaamassa. Sauna on hieman erillään rannalla ja sieltä löytyy 2 erillistä pukuhuonetta joiden välissä on suihkutilat ja itse sauna. Saunassa on hetivalmis kiuas ja kylläpä muuten antoi mukavat löylyt. Kunnon löylyjen päälle hilpaistiin laiturille ja pulahdus viileään veteen sai verenkierron heräämään eloon. Saunan kautta suihkuun joita sopivasti kaksi kappaletta oli ja elämä hymyili. Saunaolusen sai nauttia saunan kuistilla ja hiljaisuus oli miltei käsin kosketeltavissa. Täällä mieli lepää.
Kaikille alueen rakennuksille yhteistä oli hirren lisäksi maakatot joka saa alueen sulautumaan luontoon entistä enemmän, harmaat rakennukset eivät erotu paljoa kun ympärille katsoi, tiet olivat sopivan leveät ja päätie oli soratie, muualla enemmän hiekkatie.
Vastaanotossa oli ystävällinen palvelu ja saimme hyvän vinkin mistä lähteä kävelemään Könkään Keino-niminen reitti, tästä kerromme lisää omassa jutussaan.
Suosittelemme lämpimästi käymään täällä mikäli lähistöllä olet, ja jos tälle vuodelle et kerkiä niin ensi vuonna sitten sillä tämä paikka menee talvilevolle elokuun lopussa.
Könkään Keino-reitti, Kuusamo
Luontoon.fi kertoo Könkään keino reitistä näin:"Alkumatkan Hiiden hurmoksen kanssa samaa polkua kulkeva Könkään keino esittelee kulkijalleen Oulangan vaihtelevat maisemat. Kuivat, valoisat mäntykankaat vaihtuvat suohon ja suosta rehevään lehtoon. Reitillä on jonkin verran korkeuseroja ja pitkoksia, mutta polku on leveä ja hyväkulkuinen. Oulangan erämaareitti kulkee talvisin osin Könkään keinon kanssa samaa reittiä."
Reitti kuulosti meille passelilta ja päätimme lähteä kiertämään sen.Kiersimme reitin vastapäivään ja mielestämme näin päin kierrettynä reitti on järkevin.
Alkumatkasta tulee isoin nousu Oulangan luontokeskukselta lähtiessä, hirveästi tässä kohtaa ei nähtävää ole, mutta kyllähän näitä maisemia silti on kiva katsella.Ensimmäinen nähtävyys reitillä on poroerotusaitaus jossa on myös näköalatasanne. Pitihän se siellä käydä kurkkaamassa miltä alue näyttää ja onhan tuossa monta osiota mitkä ylhäältä päin katsottuna näki paremmin.
Matka jatkui ja pian tultiinkin suomaiselle alueelle ja samalla alkoi pitkospuut. Mukava tallustella niitä pitkin ja kelikin sopivan aurinkoinen, ei liian kuuma päivä niin mikäs näitä maisemia oli katsellessa.
Pian maisema jälleen muuttui ja polku oli toisinaan sorapäällysteinen ja välillä taas luonnonmukainen. Paljon keloutuneita puita näkyi ympärillä. Hyvin vähän ihmisiä tuli vastaan, mikä oli harvinaista tähän aikaan, mutta meille tämä sopi mainiosti.
Lehtomainen luonto oli mukavaa vaihtelua kuivan kangasmetsän jälkeen, pieni puro solisi ja linnut lauloivat. Pää tyhjeni ajatuksista ja stressi väheni askel askeleelta. Tämän tunteen soisi jokaisen tuntevan.
Emme aivan menneet täysin Könkään keinon reittiä pitkin, sillä kiinnostuimme vähän kaempana olevasta tulentekopaikasta ja sinne menimme pitämään ruokatauon. Savuporokeitto maistui todella hyvältä ja istuimme hetken lepuuttamassa jalkojamme.
Sitten matka jatkui takaisin Könkään keinon reitille ja kohti Kiutaköngästä.Olimme melkoisen ylhäällä Oulankajokeen katsottuna ja mutkitteleva joki näytti parastaan ilta-auringon hiljaa laskiessa. Hyttysiä ei juurikaan ollut eikä tuultakaan ollut.
Saimme oppaan poron muodossa, joka ei millään poistunut polulta ja pikkuhiljaa kävelimme perässä. Ilmeisesti opas havaitsi hyvän ruoka-apajan kun lopulta köntysteli metsäänpäin, kiitimme tottakai opastuksesta.
Saavuimme Kiutakönkään taukotuvalle jossa oli useampi ihminen grillaamassa ruokiaan hyvän savun kera. Emme tähän jääneet pitkäksi aikaa, vain sen aikaa kun söimme hiukan pienet suklaapatukat ja sitten jatkoimme matkaa.
Ääni jo erottui kun olimme hyvin lähellä Kiutaköngästä. Rappuset veivät alas ja näkymä oli huikea. Punaiset kalliot ilta-auringon laskiessa ja veden kuohuessa olivat näky jota ei sanat eivätkä kuvatkaan täysin kuvaile, se on jotakin mikä pitää itse kokea.
Tämä paikka on kyllä suosituksen arvoinen ehdottomasti.
Loppumatka tallusteltiin vielä Oulangan leirintäalueelle saakka ja yhteensä kilometrejä kertyi reilu 10km. Sopiva matka päiväreissuksi ja antoi kipinää sille että näitä haluaa lisää kokea.
Retkietappi, Kuusamo
Retkietappi tarjoaa koskenlaskua Kitkajoella ja tämähän meidän piti kokeilla. Taijalle homma on entuudestaan tuttua, onhan hänellä yhtenä ammattinimikkeenä koskivenekuljettaja, minulle taas homma oli aivan uusi tuttavuus. Näillä eväillä ja kokeilunhaluisina päätettiin lähteä Villi reitti-seikkailulle joka kestäisi noin kaksi tuntia.
Villi reitti menee Niskakoski(ll-luokitus) - Myllykoski (lll-lV) - Aallokkokoski (lV) - Jyrävä jota ei lasketa lautan mukana - Vattumutka (l-ll) Aluksi vaihdetaan varusteet päälle ja opastus rannalla mitä tehdään ja käydään läpi turvallisuusohjeet. Lautta kannetaan rantaan ja otetaan porukalla tuntumaa melomisen tahtiin. Tietysti me Taijan kanssa otettiin keulapaikat ja sehän tietää sitä että porukka meloo meidän tahtiin. Hyvä porukka kun oli niin melko nopeasti päästiin rytmistä kiinni ja ei kun menoksi.
Niskakoski oli hyvä alkupala niin näki mitä tapahtuu kun pitää meloa kosken viedessä lauttaa eteenpäin. Vesi pärskähtelee mukavasti päälle joten kuivin nahoin tämmöisestä ei selviä, hauskaa se silti on.
Myllykoski oli jo vähän isompi ja sai hyvää tuntumaa kovemmasta menosta. Opas teki hyvää työtä takana ja ohjeistukset tulivat selkeästi joten homma sujui hyvin.
Aallokkokoski onkin sitten tämän reitin kohokohta. Pituutta tuolla pätkällä on melkein 900 metriä, ja tällä pätkällä on melkoista aaltoilua. Välillä vettä tuli päin naamaa niin että hyvä kun henkeä sai, mutta kun osuus oli ohi niin fiilis oli kyllä mahtava.
Jyrävä on niin hurja kohta että se ohitetaan kävellen, mutta lautta lasketaan tuosta läpi. Videolta ehkä saatte käsityksen paikasta. Livenä vielä mahtavamman näköinen.
Vattumutka on oikeastaan maisemien ihailua joten meloa ei tarvitse. Näitä maisemia katsellessa tunsi kyllä olonsa pieneksi. Lopuksi lautta rantaan ja jonkusen rappusen jälkeen päästiin nousemaan ylös saakka jossa polkua pitkin kävelemällä päästiin autolle. Pari kilometriä ajoa ja olimme taas lähtöpisteessä jonne varusteet palautettiin.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli niin mahtava, että ensikertalainen innostui niin paljon, että haluaa tehdä tästä joka kesäisen jutun. On nimittäin oikeasti niin mukavaa puuhaa, sopivasti rankkaa tekemistä ja kuitenkin samaan aikaan rentouttavaa ja kivasti pikku adrenaliiniryöppy iskee kun vähän kovemman kosken kuohut pääsee läpi.
Retkietappi hoiti homman todella mukavasti ja varusteet olivat hyväkuntoiset ja kokoja löytyy varmasti moneen lähtöön. Opas oli erittäin mukava ja sai porukalle hyvän yhteishengen luotua. Vitsejä kuultiin välillä puolin ja toisin ja uskoisin että meidän porukasta kaikki tykkäsivät tästä kokemuksesta. Voimme suositella Retkietappia lämpimästi kaikille jotka Kuusamoon menevät.
Niskakoski. Kuvaaja Hanna Nevanperä.
Jyrävä. Kuvaaja Annukka Masalin.
Ala-Juuma Camping, Kuusamo
Tänne meidät johdatti se, että täältä pääsee kiertämään Pienen karhunkierroksen. Leirintäalue on pieni, leirintäoppaan mukaan 8 paikkaa olisi, paikkoja ei varsinaisesti ole merkitty mutta jokaiselle jää sopivasti tilaa ympärille ja sähkötkin saa vaunulle tai autolle. Samassa pihassa menee mukavasti karavaanarit sekä telttailijat.
Alueella on huoltorakennus jossa suihkutilat, vessat ja astianpesupaikka. Hieman menneen ajan fiiliksellä mutta hyvin toimivat kaikki. Puilla lämmitettävä rantasauna löytyy aika mukavalta paikalta rannasta ja pitihän se uimassa saunomisen ohessa käydä. Lisäpisteitä annamme siitä, että rannassa on mukavan pehmeä hiekkapohja ja vesi melkoisen kirkasta. Vesi oli viileää ja virkistävää ja saunassa sopivan kipakat löylyt. Pesuveden sai miksata vateihin mieleisekseen. Jos jotakin pitäisi moittia niin ehkä jos olisi huonojalkainen niin vedestä portaille nousu voi olla hankala sillä korkeuseroa on melko paljon. Meillä tätä ongelmaa ei ollut onneksi.
Osa pihasta on tasaisempaa ja osa taas kohtalaisen rinteessä olevaa joten suosittelemme varautumaan riittävillä varusteilla mikäli haluatte asuntovaunun tai -auton suorempaan.
Pihan perällä rannalla toimii myös Retkietappi, jonka palveluihin kuuluvat rannassa sijaitseva kahvila, ympärivuotiset kelomökit sekä Etappiin vuosikymmenten jälkeen paluun tehnyt koskenlasku, josta kerromme myöhempänä lisää. Kahvilassa kannattaa piipahtaa, sieltä saa hyvää kahvia ja maukkaat sämpylät, makeita kahvilatuotteita toki myös löytyy. Terassilla kelpaa ihastella maisemia kahvilan antimista nauttiessa.
Hintalaatu suhde paikassa on kohdillaan ja mikäli vähän vanhempi, silti siisti, tyyli, ei kauhistuta, on paikka vallan mainio yöpyä asuntovaunulla tai -autolla. Paikan isäntä auttaa kyllä auliisti ja hoitaa homman kuin k-kauppias konsanaan.
Suomen Tivoli
Kun kaipaat hupia elämääsi niin kannattaa suunnata Suomen Tivolille. Tarkemmat tiedot löytyvät tivolin kotisivuilta.
Ollaan Taijan kanssa käyty pyörimässä useammassa laitteessa ja suosikeiksi on nousseet Roller Coaster, Musik Express sekä Twister. Myös muissa kannattaa käydä tottakai. Laitteissa pyöriessä saattaa huomata naurulihastensa aktivoituvan ja nauruhan tunnetusti pidentää ikää.
Roller Coaster on vuoristoratatyyppinen laite joka kiertää radan kahteen kertaan. Vauhti ja mutkat tuntuvat mukavasti vatsanpohjassa. Takuuvarma kestosuosikki meillä.
Musik Express kiertää pyöreää rataa melkoista vauhtia ensin etuperin ja sitten takaperin. Kutkuttaa mukavasti tämäkin laite ja plussana vielä musiikki jota hyvällä volyymilla soitetaan.
Twister, tuo lapsuuden ja nuoruuden aikainen vekotin, antaa hyvät pyöritykset niin etu- kuin takaperinkin. Tässä laitteessa tulee hyvin usein huomattua nuortuneensa kun käy vatkattavana, siispä tämäkin laite jossa aina pakko käydä.
Suomen Tivolilla löytyy laitteita moneen makuun ja myös kaiken ikäisille. Välillä voi istahtaa ja antaa pulssin tasaantua juomalla kahvia tai virvokkeita. Jos nälkäkiukku meinaa iskeä niin Tivolin Grilli palvelee ja on meinaan hyvät ruuat heillä. Karkkinälkään löytyy apua Tivolimyymälästä, josta löytyy lakuja montaa sorttia ja erikokoisia tikkareita. Jäätelöpalatsilta löytyy perinteiset hattarat, pehmikset, jäätelötötteröt,vohvelit jne.
Kannattaa käydä Suomen Tivolin sivuilla tarkistamassa mitkä laitteet ja myymälät ovat milläkin paikkakunnalla. Samalla voit ostaa etukäteen liput niin vältyt jonottamiselta vilkkaina päivinä.
Tivolialue on savuton mutta tupakointipaikka löytyy. Hädän iskiessä vessa löytyy, toivottavaa että se pidetään siistinä ja siellä ei saa tupakoida. Roskat saa laitettua roskiksiin ja lokkeja ei pidä ruokkia vaikka niitä etenkin ruokailualueella pyörii.
Kannattaa piipahtaa, jos lähistöllä olet.
Koitelinkoski, Kiiminki
Tämä(kin) paikka ansaitsee tulla huomioiduksi. Saimme työkaverilta vinkin että lähistöltä löytyy tämmöinen paikka ja niinpä aurinkoisen helteisenä päivänä suuntasimme tänne.
Koiteli on ainutlaatuinen, lähes luonnontilainen koskialue Oulussa, Kiimingin kaupunginosassa, vain noin 25 kilometriä kaupunkikeskustasta Kuusamon suuntaan. Tie perille on vähän kunnostusta vailla mutta perille päästyä huomaa, että sinne kannatti ajaa. Saapa täällä jopa yöpyä karavaanaritkin, kunhan siististi elelevät ja vievät roskat roskiin. Roskiksia alueella on runsaasti.
Iso parkkipaikka-alue, jonka reunalla on bajamajat, myös inva-bajamaja sekä kesäisin palveleva jäätelökioski. Puuliiteri löytyy, mutta käydessämme siellä, oli puut loppuneet. Bajamajojen lisäksi löytyy perinteiset ulkohuussit, siistit nekin kuten muuten olivat bajamajatkin, toivottavaa että ihmiset osaavat jatkossakin pitää ne siisteinä. Reittikartta on hyvällä paikalla näkyvissä ja siihen on merkitty kaikki tarvittava tieto. Osa reiteistä on esteettömiä. Tulentekopaikkoja on yhteensä 7 kpl ja moni niistä erinomaisella paikalla näkymiä ajatellen.
Siltojen yli kun kävelee niin pääsee Tunnelmatupaan, kahvilaan, josta voi ostaa virvokkeita, makkaraa tai vaikkapa vohveleita. Hyvällä kelillä voit nauttia kahvilan antimista terassilla ja kuulostella lintujen ääniä tai vaikka kosken kuohunaa. Kahvilan perältä löytyy huussi jos hätä iskee.
Kävelimme lähes kaikki reitit ja koska oli helteisen kuuma päivä niin olimme varautuneet siihen, että pulahtaisimme koskessa vilvoittelemassa. Löysimme muutaman hyvän paikan missä vilvoittelimme ja olihan se upea tunne istua koskessa kun virta kuljetti vettä hyvää vauhtia, tuntui kuin olisi selkähieronnan saanut kun virta osui selkään. Suosittelemme kokeilemaan, mikäli kiinnostusta on. Muistatte vain, ettei liian vuolaasti virtaaviin kohtiin kannata mennä, ettei virta vie mennessään.
Keväisin, kun koskessa virtaa huomattavan paljon enemmän vettä, järjestetään koskenlaskua Koitelissa. Joten jos olet liikkeellä toukokuussa niin tuossapa voisi olla hyvinkin hauska kokemus mikäli kiinnostusta asiaan on.
Näkymät koskella saavat mielen tyhjentymään ja luonnon keskellä ollessa akut latautuvat arjen koitoksiin ihan eri tavalla. Puiden oksilla roikkuvat naavajäkälät kertovat että ilma on puhdasta ja siltä se tuntukin. Toivottavaa on, että tämmöisiä paikkoja pidettäisiin siistinä jotta niistä voitaisiin jatkossakin nauttia.
Hailuoto
Vaihteeksi tämmöinen esittely. Eli kävimme Hailuodossa jonne mentiin lautalla auton kanssa. Yllätysvapaapäivä osui erittäin tuuliselle mutta aurinkoiselle päivälle. Lauttamatka kestää hyvän tovin joten teimme kuten moni muukin ja nousimme autosta ulos. Eipä osattu arvata että vettä pärskähtelisi keulaan niin että siitä seuraisi vesisuihku kannelle. Hauskaa meillä silti oli.
Lautan saavuttua Hailuotoon, lähdimme ajamaan saaren toiselle puolelle jossa on muun muassa Marjaniemen majakka. Sisällä emme päässeet käymään mutta ulkoapäin majakka oli ainakin kivan näköinen. Rannalle piti myös lähteä kävelemään joten suuntasimme sinne. Marjaniemen esteettömän reitin polku alkaa majakan läheisyydestä. Polun voi kiertää pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Reitin varrella on opastauluja ja pöytäpenkkejä. Luontopolku mutkittelee kauniissa rantamaisemassa hiekan ja kalastajakylän välissä. Reitiltä on upeat näköalat merelle ja rantaniityille.
Marjaniemessä on muutama ravintola jossa voi käydä syömässä sekä kalansavustamo, joka ehti kyllä vierailumme alussa mennä kiinni mutta varmasti käymisen arvoinen paikka sekin mikäli Hailuotoon on menossa. Myös matkaparkki löytyy ja maisemat ovat aika muikeat sillä alue on hyvin lähellä rantaa ja näkymä on suoraan merelle.
Paluumatkalla piipahdimme Hailuodon panimossa ja tottahan toki maistiaisia ostimme. Pullokoot ovat melkoisen reiluja, sillä ostamamme pullot olivat 0,75l kokoisia. Panimo tuottaa saksalaistyylistä luomuolutta, jonka pääraaka-aineet ovat saaren puhdas ja pehmeä pohjavesi sekä paikallinen luomuohramallas. Panimo sijaitsee kunnan keskustaan tultaessa huoltoasemaa vastapäätä, Luovon Puojin naapurissa. Panimo toimii ympärivuotisesti, ja sen yhteydessä on tunnelmallinen Pubi&Puoti, johon mahtuu kerrallaan noin 50 asiakasta. Pubin molemmilla puolilla on terassi.
Meidän mielestämme Hailuoto on hyvin maaseutumainen ja saaren läpi vievä tie on kapeahko mutta hyvin siellä mahtuu kulkemaan. Peruspalveluita löytyy matkailijalle mukavasti ja onhan ne merinäköalat aika hienot kun rannoille pääsee. Jos olet lähistöllä niin piipahda ihmeessä Hailuodossa, mutta pieni suositus sille että lähde heti aamusta niin ehdit käydä eri paikoissa aukioloaikoina.
Koljonvirta camping, Iisalmi
Ei se karavaanarin elämä aina auvoista ole. Tässä esittelemme nyt leirintäalueen jota emme missään nimessä voi suositella. Lukekaapa loppuun asti ja katsokaa kuvat niin ymmärrätte miksi.
Karavaanarin luetuin lehti eli Leirintäopas antoi ymmärtää, että tämä paikka olisi loistava paikka pysähtyä useammaksi päiväksi. Alueella olisi ravintola ja kahvila ja aktiviteetteja löytyy. Paikka olisi auki 1.6 alkaen ja tietenkin yleistä saunavuoroa pukkaisi 15-17.00.
Noh, ajoimme nuo tiedot mielessämme alueella jossa sattui olemaan vastaanotossa nuori poika joka toivotti tervetulleeksi ja sanoi että voimme itse valita paikkamme, mutta alaosassa olevat nurmikot(lue: heinikot) on vielä leikkaamatta. Otimme siis yläosiosta mukavan paikan ja leiri laitettiin kuntoon.
Tietenkin pitkän matkan jäljiltä piti huoltorakennuksen vessatiloihin tutustua. Monenmoista kestetään mutta jostain syystä ihmispissan haju on niitä mikä saa vähän nyrpistelemään. Haju oli melkoisen pistävä ja näköjään myös hyttysten mieleen sillä niitä tuolla vessassa myös riitti, kuten koko alueella. Vilkaisimme suihkutiloja ja sanotaanko näin, että jos laatat ovat valkoiset ja sauma-aine pitäisi myös olla niin tuolla ne saumat oli sitten mustat ja hajukin aika mellevä, selkeää hometta hyvin riittävästi, tuolla emme todellakaan käyneet suihkussa.
Saunavuoroa mietimme ja saatiinkin henkilökunnasta joku kiinni, mutta eipä ollut hänellä tietoa, hän soitti johonkin ja vihdoin selvisi että sauna käytäisiin laittamassa päälle ja olisi valmis 16.00 aikoihin. Ja olihan se, ainakin melkein. Lattiat aivan kylmät, ja saunakin haalea mutta saatiin se lämpenemään. Toinenkin porukka sentään kävi saunomassa, hekin saunaa olivat kyselleet. Olihan se saunan ympäristökin aika ronski, ei ollut polkua eikä tietä saunalle, ja siltakin oli hajonnut, onneksi ei ole syvä oja siinä.
Toisena päivänä alettiin huomaamaan, että porukka ajoi asuntoautoilla ja - vaunuilla paikalle, mutta moni lähti pois. Selvisi syykin, vastaanotossa ei ketään ollut ja viereisessä ravintolassa olleet henkilökunnat jäsenet eivät korvaansa lotkauttaneet vaikka näkivät että vastaanoton edessä on porukkaa. Laput tiskillä olivat vain suomeksi. Kuitenkin alueella oli vieraita Tanskasta, Ruotsista, Saksasta ja Virosta, että voisihan sitä vaikka edes englanniksi laittaa lappuihin myös infoa.
Aiemmin mainitsemani ravintola onkin hauska juttu. Leirintäoppaan tietojen mukaan kaiken piti olla auki 1.6 alkaen mutta eipäs ollutkaan. Henkilökunta illemmalla kyllä nosteli maljoja siellä ja tuli vieressä olleelle grillauspisteelle huomauttamaan omista juomista että niitä ei saisi anniskelu-alueella nauttia. Tämän he peruivat myöhemmin kun tiedustelimme että onko heillä sitten ravintola auki kun kerran anniskelu-alue on.
Kiertelyä ja kaartelua tuli kaikkiin kysymyksiin. Se alussa mainitsemamme poika kyllä oli ystävällinen ja kohtelias mutta ei hänkään yksin kaikkea voi tehdä.
Eräs episodi nähtiin kun eräs karavaanari olisi täyttänyt vesisäiliön huoltorakennuksen seinässä olevasta hanasta mutta eipä tuo hana toiminutkaan. Eikä siinä olisi kyllä letkuakaan ollut. Vilkaisimme huoltorakennuksen edessä ollutta kemssan tyhjennyspistettä. Eristämätön koppi jonka sisällä onneton vessanpytty, puhumattakaan hajusta joka kopperosta lähti.
Työtahti ei kolmen päivä visiitillä päätä huimannut. Nurmikkoa ei saatu leikatuksi kuin vähäsen, ja punkit viihtyivät hyvin alueella. Voi sitä koira-parkaa joka ilmeisesti paikan omistajien on, yksin vapaana tallustelee alueella, kerjäilee ruokaa ihmisiltä ja jättää jälkeensä läjiä sinne tänne.
Alaosiossa on ainoa tiskauspaikka ja sinne saa kävellä hyvän tovin. Kävimme katsomassa rakennusta jossa kokkauspisteet ja tiskauspaikka on. Eikä muuten käytetty mitään siellä. Linnunsontaa pöydillä ja koko olemus kuin 80-luvulla. Irtonaisia helloja, induktiotaso, tiputtava hana... ei tehnyt mieli koskea mihinkään. Myöhemmin kuulimme toisilta karavaanareilta että ei siellä toiminut yksikään keittolevy.
Entäpä ne aktiviteetit sitten? Minigolfrata oli ehkä joskus ollut kovakin juttu, nyt lähinnä laho. Roskaiset, rikkinäiset radat muistuttivat olemassa olollaan menneistä ajoista. Niiden takana sekajätelava odotti ilmeisesti täyttöä tai kuljetusta. Yksinäinen bajamaja hehkui ilta-auringossa. Polkuautot olivat enemmän ja vähemmän korjattavina parkkipaikalla joka oli hyvin sekavan näköinen.
Vastaanoton seinässä oli aluekartta joka vissiin onkin se ajantasaisin, sillä siitä oli teipattu yli minigolf, tanssilato,frisbeegolf/futis, jalkapallokenttä ja galleria. Se niistä huvituksista sitten. Ravintola ja kahvila olivat kiinni, aukeaisivat vasta 11.6(tätä emme tiedä onko totta)
Jos alueelle kuitenkin mielii ajaa, niin ajotie on kyllä asfaltoitu mutta koivut tai routa on saanut tien aika hurjaan kuntoon, joten autossa saa olla hyvä maavara ettei jää pohjasta kiinni. Toki se koirakin toisinaan saattaa maata tiellä esteenä että hissukseen on mentävä.
Kuulimme myös paikalliselta ihmiseltä jonka kanssa juttelimme, että ravintolan taso on ilmeisesti vähän huonontunut. Ruokaa saa odottaa pitkään. Tätä nyt emme voi todeksi todeta kun emme koko ravintolaa päässeet kokeilemaan. Koko paikasta jäi vähän kitkerä maku ja fiilis että tänne ei enää tulla toiste, toivomme toki että paikka ryhdistäytyisi ja voisi taas olla paikka jonne voisi mennä. Hyvä opetus kuitenkin siitä että ei ne Leirintäoppaan tiedot aina ajan tasalla ole.
Paksuniemi, Rääkkylä
Tämä paikka tunnetaan ehkä enemmän satamana mutta täällä on myös paikkoja karavaanareille joten suuntasimme tänne. Paikan saimme itse valita ja otimme sellaisen mihin oli helppo yhdistelmä peruuttaa. Sora/hiekkapohja oli monessa kohdassa, joissain oli enemmän ruohoa. Maisema oli järvellepäin ja ilta-aurinko laski samoihin suuntiin. Päivemmällä ripsi vähän vettä ja sitten aurinko paistoi, eli loistavat olosuhteet sateenkaarelle ja sen bongasimme, kuvaa vaan emme saaneet kun kännykät olivat vasta latautumassa. Ilta-auringon laskiessa oli näky mahtava, kuvakin piti toki ottaa mutta livenä näky oli huima.
Alue on melko laaja ja pienen matkan sai kävellä huoltorakennukseen jossa erikseen naisille ja miehille omat vessat, minikeittiö ja naisten vessassa löytyi pesukone ja kuivausrumpu, nämä koneet melko uudet ja mikä parasta, kuivausrumpu tulee samaan hintaan kun pesukoneen käyttö. Minikeittiö vähän vanhanaikainen, vedenkeitin sekä minihella oli. Suihkut löytyivät samaisesta paikasta. Aamulla saimme viileän suihkun, toki se herätti hyvin.
Satamaravintola aukeaa vasta 11.00 joten omat aamiaiset pitää olla jos herää aikaisin. Söimme parina iltana kanakorit ja lähtöpäivänä päiväaikaan jolloin otimme päivän kala-annoksen joka oli kuhaa. Maukas annos joka täytti vatsat hyvin.
Alueella on grillikatos ja puut saa kun pyytää avaimen puuliiteriin. Hyvin saimme grillattua kanansiivet ja ribsit. Rantasauna löytyy ja siellä on privaattiranta. Mukavat löylyt saunassa ja jos omat pesuaineet jäivät matkasta niin pukuhuoneessa on hyvä arsenaali tarjolla. Privaattiranta oli hiekkapohjainen, toki pidemmälle mennessä tulee jo isompia kiviä vastaan. Sinne jäi talviturkkimme ja olo oli freesi.
Kaiken kaikkiaan alue sopii pieneen levähdyshetkeen hyvin ja mikäli tasovaatimuksesi ei ole liian korkealla niin näilläkin palveluilla pärjää loistavasti. Yöt ovat rauhallisia ja päivälläkin rentoutuminen onnistuu hyvin. Käykääpä kurkkaamassa Paksuniemeä mikäli Rääkkylän suunnilla olette.
Taverna Tervanaru, Hamina
Hyvässä paikassa kannattaa käydä uudestaankin ja pitihän se testata vieläkö kokeilla on homma hanskassa.
Tällä kertaa maisteltiin hampurilaisia, koska huhu kertoo että ovat täällä kuulemma hirmuisen maukkaita. Annukka valitsi Aura Burgerin joka sisältää Aitolahden peruna-briossisämpylän, 180g naudanlihapihvin, aurajuustoa, valkosipulimajoneesia, viikunamarmeladia, rucola-salaattia, tomaattia sekä marinoitua punasipulia. Taija valitsi Nashville Hot Chicken Burgerin jossa on Aitolahden peruna-briossisämpylä, sriracha-voissa maustettua rapeaa broilerin paistileikettä, chipotle-ranch majoneesia, coleslaw-salaattia sekä maustekurkkua. Eipä tilatessa muistettu että täältä saa oikeasti kunnon kokoiset annokset ja otettiin lisukkeena ranskalaiset dipeillä.
Kun ruoka tuli pöytään niin kyllähän siinä heti tuli sellainen ohhoh-ilme meille. Hampurilainen on oikeasti iso ja meillä vielä ne ranskalaiset kaverina. Heti ensimmäinen haukku kertoi että näissä burgereissa on makua. Kaikkea on välissä niin sopivassa suhteessa keskenään että syöjän tehtävänä on pureskelun lisäksi nauttia gastronomisesta matkastaan.
Ranskalaiset jäivät vähän taka-alalle mutta toki vähän niitäkin piti maistaa ja olivat hyviä ja maukkaita nekin. Valitsemamme valkosipulidippi oli ehtaa tavaraa ja makunystyrät hykertelivät tyytyväisinä molemmilla. Burgereiden kanssa ruokajuomiksi valittiin peruslager Sandelsin muodossa sekä Crowmoorin kuiva omenasiideri. Varmoja valintoja mutta myös hyvin toimivia. Palvelu Tervanarussa on mukavaa ja ystävällistä, tänne on aina mukava palata ja tätä paikkaa voimme täydestä sydämestämme suositella kaikille.
Hamina Camping Pitkäthiekat
Haminaan reissattiin ja siellä menimme Camping Pitkäthiekat leirintäalueelle, jonne on Haminan keskustasta noin 6 kilometriä matkaa. Alue on luonnonmukaista mäntykangasaluetta ja meren ranta on aivan vieressä. Uimaranta on mukavan pehmeää hiekkarantaa ja lapsiystävällinen sillä hiekkaranta on matala ja nimensä mukaisesti pitkä. Rannalla on myös mukavia puisia lepotuoleja kiinteästi asennettuina joissa kelpaa ihastella maisemia ja päivittää ihonväriään kesäisemmäksi.
Leirintäalueella valitsimme paikan josta oli merinäköala. Jos tykkää rauhallisemmasta paikasta niin reunamilta löytyy sellaisia paikkoja myös. Mukavuutta lisää se, että alueella on tehty parannustöitä ja sähkötolpat on uusittu. Samalla on tehty vesiputkityöt ja samaisesta sähkötolpasta saa nyt myös juomaveden joten vaunulta/autolta ei tarvitse kävellä kannun kanssa pitkälle. Mukava lisä meidän mielestä.
Huoltorakennuksessa on keittiö sekä vessat ja suihkut ja invavessassa on pyykinpesukone ja kuivausrumpu maksua vastaan käytössä. Hintakin edullinen 3€/kone. Huoltorakennuksen päädyssä on kemiallisen wc:n tyhjennystila sekä jäteveden tyhjennyskaivo.
Alueella on vapaassa käytössä grillikatos. Puut/grillihiilet pitää olla itsellä tai niitä voi ostaa myös vastaanotosta.
Harrastusmahdollisuuksia on tarjolla mukavasti. Lintubongareille on lähistöllä Lupinlahden lintutorni. Torni on rakennettu kahteen tasoon. Ensimmäiseen kerrokseen pääsee invaluiskaa pitkin pyörätuolilla. Lupinlahti on hyvin monipuolinen lintulahti, jonka hallitsee varsin hyvin tornilta. Vastaanotosta voi vuokrata sup-lautoja ja polkupyöriä. Ja rannalla tietenkin löytyy beach volley-kenttä. Itse ei näitä tällä reissulla kokeiltu, vesikin oli vielä niin viileää että talviturkki jäi vielä päälle.
Aivan meren rannalla on kaksi saunaa, iso sekä pieni, molemmista pääsee pulahtamaan mereen. Leirintäalueen asukkaille hintaan sisältyy kesäaikanaaamusauna Isossa saunassa jossa erikseen naisten ja miesten vuorot. Muina aikoina saunaa voi varata yksityiskäyttöön, Ison saunan vuokra 25e/h Pikku sauna on varattavissa joka päivä aamusta iltaan eikä hintakaan hirvitä: 20e/h.
Kesäsesongin aikana päärakennuksen ravintolassa voi syödä buffet-aamiaisen ja keittiö on auki 11-19 jolloin voi syödä muita ruokia. Päärakennuksen tiskillä kannattaa muuten vilkaista lampunvarjostimia, ovat aika hauska yksityiskohta.
Alue oli mukavan rauhallinen ja siisti. Lauri-Matilda oli helppo peruuttaa omalle paikalleen, joka oli mukavan tasainen. Meren tuoksu ja lintujen laulu rauhoitti mielen. Voimme lämpimästi suositella Hamina Camping Pitkäthiekat jos Haminan suunnilla olette käymässä.
Päivitys syyskuulta. Käytiin toisen kerran täällä ja nyt kävimme saunomassa pikkusaunassa. Saunarakennus on uusi ja kaikin puolin siisti ja hyvin toimiva. Suihkukoppi on pukuhuoneen puolella ja saunasta näkee merinäkymän. Terassilla voi käydä vilvoittelemassa välillä, uimaan ei menty, vesi oli kylmää ja melkoisen matalalla.
Pyykkikone testattiin myös samalla kun alkoi pyykkikassi olla siinä pisteessä. Hyvin toimi pesukone ja kuivurikin hoiti hommansa.
Porukkaa oli vähänlaisesti paikalla joten rauhassa sai olla eikä muutoinkaan meteliä ollut. Hyvä paikka levätä ja muutoinkin ladata akkujaan.
2021 reissukokemuksia:
Taverna Tervanaru, Hamina
Koska pidämme hyvästä ruuasta, miellyttävästä miljööstä ja mahtavista persoonista, haluamme tuoda tietoisuuteenne ruokapaikan, miksei myös seurustelupaikan, joka ansaitsee tulla huomatuksi. Nämä kaikki kriteerit täyttää Taverna Tervanaru Haminassa.
Olimme kuukauden verran työharjoittelussa Haminassa ja toisinaan halusimme pientä irtiottoa arkeen ja niinpä tutustuimme esimerkiksi Tervanaruun. Kun kävimme syömässä täällä ilta-aikaan niin päätimme syödä vähän tuhdimmin. Itse valitsin ribbsit ja Taija päätyi hot wingseihin. Oli muuten annoksilla kokoa ja makua ladattu niin että makunystyrät pyörivät kuin tuulimyllyn lavat tuulessa.
Ribbsit olivat meheviä ja liha irtosi kuin itsestään luista. Seesaminsiemenet ja ruohosipuli antoivat oman pikku twistinsä. Bbq-kastiketta oli kerrankin hyvin, ja maku oli todella hyvä. Lisänä oli maalaisranskalaiset, jotka olivat nekin hyviä sekä coleslaw-salaattia jossa oli juuri sopiva purutuntuma, ei lainkaan lötköltä maistuva vaan sopivan napakka. Kaikki meni parempiin suihin. Taijan hot wingsit olivat sopivan tulisia, ei liikaa eikä liian vähän. Makua sopivasti ja mehukkuutta löytyi. Dippi oli todella hyvää, porkkanat sopivat hyvin sen kanssa. Taija itse ei tykkää selleristä eikä niitä syönyt mutta autoin asiassa ja napostelin niitä. Sopi muuten ribbsien kanssa sellerin maku.
Juomapuoli Taverna Tervanarussa on sopivan laaja ja lisäpiste tulee siitä että valikoimasta löytyy pienpanimon tuotteita. Itse maistoin muun muassa Takatalo & Tompuri Breweryn Kylmäsavulageria, mukavan makuista tämäkin. Brooklyn breweryn Ipa on jo vanha tuttu mutta jos sinä et ole sitä vielä maistanut niin maista ihmeessä. Toinen mitä kannattaa kokeilla täällä on jallugingerale.
Piipahdimme täällä syömässä myös Rompetori-päivänä kun alkoi satamaan, sattui olemaan lauantai ja lounas-aika. Tarjolla oli lohikeittoa ja oli muuten erittäin hyvää. Pisteitä annamme ronskin kokoisista paloista, keitto ei todellakaan ollut mitään mössökeittoa. Ja hintaan kuului tottakai vielä kahvitkin. Poikkea käymään jos Haminan suunnalla käyt.
Miljöö on miellyttävä ja paikassa voi istua niin sisällä kuin ulkonakin. Meren läheisyys luonnollisesti lisää tuulisia hetkiä mutta siltä pääsee suojaan lasiterassillekin. Sisätilat ovat kaikin puolin siistit ja naisasiakkaat ilahtunevat vessan varusteista. Palvelu on mukavaa ja ystävällistä. Ruuhka-aikoina voi joutua jonkin aikaa ruokia odottamaan mutta jos sinulla ei ole kiire niin kannattaa odottaa, ruoka on sen arvoista. Suosittelemme käymään lämpimästi.
Ravintola Vaakku, Kotka
Tänne päädyimme ihan siksi, että Taija tiesi paikan ja halusi näyttää minullekin tämän. Pelkästään tänne tuleminen oli jo sinänsä mukava kokemus, sillä tänne tullaan noin 10 minuutin matkan verran veneellä. Kyseessä on siis saariravintola Kotkan Varissaaressa.
Perille päästyämme kävelimme suoraan Vaakkuun. Päätimme että syödään nyt pitkän kaavan mukaan vapaapäivän kunniaksi. Alkudrinkiksi otettiin appelsiiniset grogit, joka oli aika mukava aloitus ruuan odottamisen ajaksi.
Otimme yhteiseksi alkuruuaksi sinisimpukkapannun, jossa oli valkosipuli-chiliöljyä kera talon leivän. Maku oli hyvä ja sinisimpukat maistuivat hyviltä. Leipä oli juuri sopiva tähän tarkoitukseen, ei liikaa makua mutta juuri sopiva öljyn imeyttämiseen jossa makua oli hyvin.
Pääruuaksi tilasimme päivän kalaa joka sattui sopivasti olemaan kuhaa. Sitä salaa toivoin että olisi. Kun saimme pääruuat eteen, totesimme yhteen ääneen että nyt on kalaa runsaasti lautasella. Kolme isoa palaa kalaa ja siihen lisukkeet päälle. Annoksessa oli voissa paistettua kuhaa, rapu-voikastike, satokauden kasviksia sekä uutta perunaa. Kala oli oikein maukasta, kastike oli hieman pettymys koska se olikin tehty lämminkuppi-seokseen. Olisimme odottaneet oikeampaa makua. Kasvikset olivat oikein sopivat annokseen. Hyvä italialainen kuiva valkoviini kruunasi pääruuan.
Jälkiruuaksi tilasimme k-18 Baileys Deluxe ice cream. Vaniljajäätelöä jossa oli Baileysiä sekä mustikoita. Maku oli yllättävän hyvä vaikka Baileys ei oma henkilökohtainen suosikkini olekaan.
Ruokailun jälkeen kävimme kävelemässä saaren ympäri, ja istuimme hetken kallioilla veneitä katselemassa kuohuviiniä siemaillen. Kelpasi siinä auringonpaisteessa nautiskella.
Palasimme vielä Ravintola Vaakkuun ja otimme mansikkaisen margaritakannun. Oli hyvää, vaikka kuva ei sille oikeutta teekkään.
Kaiken kaikkiaan Ravintola Vaakku oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Miljöö oli mukavalla tavalla erilainen ja ruokakin oli hyvää. Joten tätäkin paikkaa voimme lämpimästi suositella kun jotakin erilaista haluat kokea.
SFC Purho, Hamina
Lauri-Matildan ollessa edelleen remppakaaoksessa koululla, päätimme lähteä old school-meiningillä tutustumaan Haminan Pyhällöllä olevaan SFC Purhoon oikein teltan kanssa. Auto pakattiin ja nokka kohti Purhoa. Piipahdettiin hakemassa helppo lounas pitsan muodossa Haminan keskustasta ja köröteltiin jonkin matkan päässä olevalle leirintäalueelle. Ilmoittauduttiin ja reteästi sanottiin että telttailemaan tultiin. Oltiin ainoat telttailijat kyseisenä hetkenä. Ensin toki pitsa syötiin jotta jaksaa leirin pistää pystyyn. Ja ei kun hommiin....paitsi että se teltta jäi sitten Pieksämäelle. Kesäaikaa kun elettiin niin ajateltiin että kyllähän se yksi yö menee taivasallakin mutta vastaanotossa ollut isäntävuorolainen sanoi että he järjestävät lainateltan ja näin tapahtui. Komea 5-hengen teltta tuli ja olimme ällistyneitä kuinka hyvää huolta meistä pidettiin.
Tutustuimme alueeseen ja paljon asuntovaunuja ja -autoja oli paikalla. Paikka on hieman rinnemäinen mutta tasoitettu paikkojen kohdalta, puustoa on suht mukavasti ympärillä ja järvi on aivan likellä. Hiekkatiet menevät alueella kauttaaltaan ja tietysti hiekkaranta löytyy. Rannalta löytyy omat saunatilat miehille ja naisille. Ehdoton suosikkimme oli kuitenkin telttasauna joka lämpeni illalla ja toimii uimapukusaunana kaikille. Löylyt olivat hyvät, joskin vinkkinä kerrottakoon että aivan kiukaan lähellä voi olla jopa liiankin kipakat löylyt. Ulkosuihku löytyi telttasaunan vierestä.
Uimaranta oli kovassa käytössä helteiden aikaan ja siellä olimme itsekin useita kertoja päivässä. Laiturilta oli helppo mennä uimaan ja alussa oli hiekkapohjaa sekä kalliota kunnes alkoi olla itselle liian syvää. Vesi oli hyvin lämmintä vaikka järvessä useita lähteitä onkin. Talvella kuulemma avantokin löytyy täältä, ehkä sitä joskus pääsemme kokeilemaan.
Toimistorakennuksesta löytyivät vessatilat ja suihku, kaikki oikein siistissä kunnossa. Tiskauspaikka löytyy sieltä myös ja muutakin ajanviettojuttua siellä oli, niitä emme nyt kokeilleet. Grillipaikka ja savustuspaikka sekä grillikota nähtiin mutta metsäpalovaroitusten myötä niitä ei käytössä ollut.
Yksi syy miksi tänne tulimme käymään, oli se, että täällä oli rokkitreffit. Kuokkavieraat esiintyivät alueella olevassa Puuhapirtissä josta löytyy muuten myös wc-tilat sekä tiskauspaikka. Myöskin pieni pubi sieltä löytyy ja tapahtumien aikaan se on siinä auki. Seuraavana päivänä oli myynnissä nyhtöpossuburgeria ja pitihän sekin testata. Ja oli maukasta.
Alue vaikuttaa mukavalta ja porukan keski-ikä on vähän nuorempaa kuin yleensä. Saimme monta tuttua lyhyessä ajassa ja varmasti tulemme Lauri-Matildan kanssakin käymään täällä. Voimme lämpimästi suositella käymään SFC Purhossa.
Kommee Kurki, Sastamala
Tämä reissu tehtiin ilman Lauri-Matildaa 3.6.2021 mutta halusimme ehdottomasti kertoa tästä paikasta. Olimme puumajoituksessa yhden yön ja kokeilimme myös kärrysaunaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka kokonaisuudessaan!
Kun saavuimme perille, paikan emäntä Anja otti meidät avosylin vastaan ja opasti meidät ihanan satumetsän läpi puumajoituksen luokse. Saimme kattavan perehdytyksen puumajoituksesta. Saimme ihanan makuiset tervetulomaljat ja meille näytettiin missä niin sanottu ruokakomero on. Sieltähän löytyikin sitten reilusti lähdevettä ja mukava snack-kori jonka antimia maistelimme myöhemmin.
Illalla saunoimme ja kärrysauna antoi muhkeat löylyt. Onneksemme metsäpalovaroitusta ei ollut joten saimme grillata nuotiolla mitä halusimme. Hetken nautimme vain pelkän tulen katsomisesta. Yöllä muutaman kerran linnut herättivät äänekkäällä keskustelulla mutta uneen vaipui nopeasti uudelleen. Puissa kiinni oleva teltta tuntui hauskalta kun vähän liikahti, vähän kuin trampoliinilla olisi pötkötellyt.
Aamulla unet hieman venähtivät, ei kuitenkaan haitannut sillä aikataulu oli leppoisa. Söimme rauhassa aamiaisen, joka oli odottamassa lähellä puumajoitusta. Croisantti ja leipäjuusto oli maukasta. Kahviakin oli runsaasti. Saimme nähdä paikan nimikkolinnutkin suolla tepastelemassa, kurkipari rauhalliseen tahtiinsa söi omaa aamiaistaan pikkulintujen sirkutellessa lähistöllä.
Puumajoitus on hieman sivummalla pääpihasta, jossa myös mökkimajoitusta on, silti tuntui että olimme aivan omissa maailmoissamme. Mieli lepäsi ja stressi katosi. Voimme erittäin lämpimästi suositella tätä paikkaa kaikille.
